Get funny or die trying

Tajusin tänään yhden Tiimiakatemian merkittävimmistä ongelmista. Sama probleema koskee myös muita suomalaisia uudistusmielisiä yrityksiä ja yhteisöjä. Viestintätaitojen vakava puutteellisuus.

Istuin Johannes King Partasen pitkässä läksytyksessä Shasan liiketoimintasuunnitelman vakavasta puutteellisuudesta. Kuulemma se pitäisi olla kirjallisena ja olla trademarkit ja kaikkea. Partanen väänti läppää minkä kerkesi samalla kun paukutti meille viisauksiaan yritystoiminnasta ylipitkällä kokemuksellaan. Meikällä kolahti monta kertaa ja tajusin jälleen Tiimiakatemian organisaation mahtavuuden. Ne ihan oikeasti haluaa auttaa meitä tekemään kannattavaa liiketoimintaa ja välttämään opiskeluun liittyvät muodollisuudet niin hyvin kuin mahdollista. Harva koulu on niin joustava, että voi kesken opiskelun muuttaa toiseen kaupunkiin kellariin asumaan keskittyäkseen bisnekseen.

Partanen on oikeasti saakelin hauska jätkä!! Mutta mikä hitto siinä on, että oli sitten kyse modernista yrittäjyyden organisaatiosta tai melkein mistä tahansa suomalaisesta yrityksestä, niin kirjallinen viestintä on tappavan tylsää. Lukekaa vaikka tiimiakatemian magazinen edellistä numeroa. Mun juttua lukuunottamatta järkyttävän unettavaa paskaa!! Luulen tajunneeni homman juonen. Jengi luulee, että julkisesti tai kirjallisesti pitää olla tosi vakava. Tällöin vältytään virheiltä, eikä ainakaan lipsauteta mitään sopimatonta. Tiimiakatemian rohkeasta virheisiin kannustamisen kulttuurista kertoo kuulemma arvostettu kultamunaus palkinto. Tämä siis jaetaan vuosittain pahiten mokanneille projekteille. Opiskeluaikanani kovin munaus oli tuhannen euron tappion tehnyt tapahtuma. Tämän vakavan virheen tekijöitä läksytettiinkin sitten ihan huolella. Miten se on suomalaisessa kulttuurissa niin vaikeaa aidosti uskaltaa tehdä virheitä??

Aina kun tajuan koettavani ankeasti paasata jostakin henkisen kasvun kiemuroista, niin haluan tasapainottaa jollakin päättömällä. Enkä mä voi muutenkaan voittaa mitään peliä sillä, että koettaisin tieteellisesti perustella lumikroolin mahtavista terveysvaikutuksista. Meikähän elää voidakseni näytellä lihojani kaikille neideille. Kaikki muu on pelkkää kulissia. Kohta on pakko laittaa taas jotain videoo, kun on tullut taas pari grammaa laatulimppua nahan alle...

Tajusin Alf Rehnin Vaarallisia ideoita lukiessani tän kirjoitusgeimin fiilisindikaattorin. Aina kun artikkelin julkaisuhetkellä kämppä haisee hielle ja on pakko julkaisuhetkellä sammuttaa kone, etten poista juttuani, niin on tullut parasta jälkeä. Pitää tuntua vähän nastylle kun heittää stooria tai muuten ollaan ihan liikaa mukavuusalueella. Siksi tykkään välillä myös paljastella lähipiiristäni ja yhteistyökumppaneistani salaisuuksia kuten, että Katriinan kaupasta saa nyt huikeita luomumunia. On myös virkistävää laittaa itsestään jotain itseironista paskaa tai kertoa omasta ajoittaisesta typeryydestään kuten, että oon tällä hetkellä kipeenä, vaikka oon uhonnu olevani loppuelämäni tervettä miestä. Rankan detoxin päättäminen Tiimiakatemian synttäreiden ilmaisten mättöjen ja juomien bileisiin oli vähän liikaa. Tiiakin on muuten alkanut pelätä mun seuraa yhä holtittomammiksi käyvien blogijulkaisujen takia :D

Viestiessä tylsästi muuttuukin helposti tylsäksi, kun luo muille ankeen mielikuvan ja odotukset itsestään. Mut jos haluu olla hauska, kiinnostava ja seksikäs niin kannattaa antaa sen näkyä. Oot just niin porno kuin uskallat olla. Housut kinttuun ja hankeen siis!!