keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Social learning mit Wurst

Tiimiakatemialla opiskellessani vietin kahdeksan tuntia viikossa istuen ringissä opiskelijatovereideni kanssa speksaten bisnesten kehittelystä ja henkilökohtaisesta kasvusta. Tuolloin sen hyötyjä sosiaalisten taitojen kannalta ei niin hyvin huomannut, mutta jälkeenpäin arvon tajuaa. Jatkuvat sosiaaliset tilanteet kasvattaa aikamoisen pelisilmän ihmisten ymmärtämiseen.

Ajatuksena dialogisessioissa oli toisilta oppiminen ja oppimista tukemaan jokaisen tuli lukea self help ja bisneskirjoja uusien kollektiivisen tasonnousun varmistamiseksi. Jos omasta kehityksestä ei huolehdi tulee aika äkkiä jarruksi muulle porukalle. Makuuni yleinen kulttuuri oli liian hidastempoinen ja sillä lähdinkin koulusta. En kokenut saavani sessioistamme riittävästi lisäarvoa oman ajatteluni ja bisnekseni kehittämiseen.

Samasta aiheesta innostuneiden ihmisten on helppo heittää läppää keskenään. Uudessa ihmissuhteessa osapuolet helposti oppivat toisiltaan, mutta jos henkilökohtaisesta kehityksestä ei huolehdita päätyvät keskustelut ajan myötä pelkän asioiden pyörittelyn tasolle. Fiksustakin aiheesta käyty keskustelu jää lätkämestarispekuloinnin tasolle, jos uusia näkökulmia aiheeseen ei olla haettu tai yleensäkään huolehdittu henkilökohtaisesta kasvusta. Tietyn rajan jälkeen kollektiivista kehitystä ei enää vain tapahdu.

Koen sosiaalisen oppimisen hauskimmaksi kehittymistavaksi. Saadakseni tämän toimimaan optimaalisesti pyrin toimimaan mahdollisimman monien erilaisten ihmisten kanssa. Myös pienet tauot kohtaamisissa piristävät sosiaalista oppimista, kun ehdimme välillä oppia uutta. Kohtaamistaukojen hyödyllisyys on ilmiönä monelle tutumpi parisuhteessa makuukammarin puolelta. Sama efekti toimii myös ravinnetankkauksessa eli taukojen avulla asioiden esitteleminen keholle tai mielelle ikään kuin uusina.

Jatkuva lisäarvon tuottoon pyrkiminen elämässä itselle ja muille on hyvä näkökulma pitää mielessä. Seuraavaksi keskityn tekemään hyvää itselleni synkronisoimalla maailmankatsomuksiani Amazonilta palanneen Dr.Poppasen kanssa Pakurimafian noriwurstien parissa.

4 kommenttia:

  1. Sosiaaliset tilanteet on kyllä priimahommaa oppimisen kannalta. Kun saa päässään pyörittelemiä asioita puhuttua jollekin tai johonkin, alkaa ajatukset jäsentyä selkeämmäksi kokonaisuudeksi itelleenki. Lisäksi toisten ajatuksien kautta perspektiivi laajenee. Nää on näitä asioita, joita ei vois painottaa liikaa, mutta jotka käytännössä yhteiskuntatasolla jää minimaaliselle huomiolle; koulujärjestelmät vois kilpailuhenkisyyden sijaan painottaa siihen, mitä toisilta voi oppia.

    VastaaPoista
  2. Taisi social learning jäädä aika suppeaksi tämän illan osalta. Sinä aikana kun tila oli sosiaalisesti aktivoituneena, taisit kirjoittaa juuri tätä postausta nurkassa maccisi äärellä :D

    VastaaPoista
  3. Loin muille olosuhteita sosiaaliseen oppimiseen ja sain itse keskittyä rauhassa muihin juttuihin. En minäkään pysty koko ajan olemaan sosiaalinen vaan välillä täytyy ottaa omaa tilaa. Hauskaa olla välillä ihan sivuroolissa Shasalla tapahtuvissa jutuissa ja antaa muiden vetää showt :)

    VastaaPoista
  4. Samaa mieltä! Mulla tulee mahtava olo kun toiset liekittää ja ne liekittää niin hyvin ettei tarvi edes puuttua peliin vaan voi kaikessa rauhassa kirjotella parasta settiä parilletuhannelle lukijalle - mahtavien tyyppien ja fiilisten ympäröimänä <3

    VastaaPoista