Heitin Fb viestiä frendille, jolla oli hieman haasteita henkilökohtaisessa elämässä ja tuli fiilis jakaa se kaikille!
Kun tunnistaa pelkolähtöisen motiivin itsessään niin se on tosi hyvä alku. Ei ole pakko heti tehdä juuri sitä mikä pelottaa, vaikka olisi itsensä kehittäjä, vaan jo tilanteen tiedostaminen vie oikeaan suuntaan. Se laittaa mielen prosessoimaan tunnistettua ongelmaa.
Itseä suuremman mission haltuunotto on ehkä kovin juttu ohjaamaan tiellä kaikkien fyysisten ja henkisten haasteiden ratkaisuun. Se ohjaa kroppaa ja mieltä hakemaan ja tunnistamaan oikeat ratkaisut. Voi tietysti tuntua haasteelliselta keksiä oma life purpose. Oikeestaan kyse on kulttuurillisesta harhasta, että se olisi jotenkin lopullinen tai rajoittava valinta. Vähintäänkin kiusallinen myöhempien suunnan vaihdosten kannalta. Ei mullakaan sitä voi tiivistää kovin hyvin aina edes yhteen lauseeseen, mutta mulla silti on se hyväntekemisen mielenmalli joka mua ohjaa oikeaan suuntaan. Tai oikeestaan mun mission voisi tiivistää samaan mihin kaikilla pitäisi: "Aion pelastaa maailman". Sitä meidän kaikkien täytyy tavoitella. Tän planeetan seivaamista ihmisten hölmöydeltä eli kulttuurin muuttamista fiksumpaan suuntaan. Näitä asioita ei ratkaista äänestyskopissa (missä käynnillä en tuhlaa aikaani) vaan vaikuttamalla niin monen ihmisen mielenmalleihin ja asenteisiin kuin vain mahdollista. Esimerkiksi kaikkien ilmasto-ongelmien ratkaiseminen olisi oikeasti naurettavan helppoa, jos yhtään suunnattaisiin efforttia fiksuihin paikkoihin. Musta tuntuu, että viimeisen vuoden aikana olen käyttänyt ehkä 80% ajastani naurettavan tehottomasti ja silti saanut aikaiseksi käsittämättömän paljon enemmän kuin koskaan ennen.
Kun saa mieleensä isoja unelmia fiilisteltäväksi, niin pääsee aika helposti yli mitä muut minusta ajattelee syndroomasta. Tämän suomalaisten yleisimmän psyykkisen ongelman ylittäminen on ollut ehkä vapauttavin kokemus mun elämässä. Tietysti mietin sitä vielä joskus, mutta elämää ohjaa nykyisin muut voimat ja sen merkitys on mitätön.
Iiro tiivisti asiaa yliopistolaisten ja uuden paradigman ymmärtävien eroista. Jos yliopistolle laitetaan miljoona euroa vaikkapa, niin se hukkuu yhteen tutkimukseen (esimerkiksi gojin ja mustikan C-vitamiinipitoisuuksia vertailevaan), josta saadaan 7 tutkimusta pihalle, joista millään ei välttämättä ole maailman tulevaisuuden kannalta mitään merkitystä. Jos 20 foodistia laitettaisiin puistoon hengaamaan ja lyötäisiin milli kouraan ja pyydettäisiin luomuttamaan koko Suomi vuodessa olisi varmaan 100 luomupiiriä pystyssä ja kaikki whole foodsit Suomen merkittävissä kaupungeissa. Eikä päivän esimerkki ole välttämättä edes kärjistys vaan ero voi olla vieläkin suurempi. Hitaat ja kankeat häviää lähivuosina nuorille ja notkeille jokaisella osa-alueella 100-0.
Pessi, I'm so with you siinä, kuinka maailma muutetaan ja kaikkeen siihen liittyvästä (Gandhikin aikoinaan sanoi: "ole itse muutos, jonka haluat nähdä maailmassa"), mutta yksi asia, jonka tulkitsen negatiivissävytteiseksi (ts. mua vähän harmittaisi, jos esim. alkaisit tuomita mua tekstistäsi välittyvien asenteiden mukaan, kun muuten vaikutat tosi jees tyypiltä) on tietyt mustavalkoiseksi kärjistyneet lausahdukset - jotka taas viittaavat tiettyihin ajatusmalleihin, joita tunnut vaalivan. :)
VastaaPoistaVastakkainasettelun aika ei näemmä ole ohi, vaikka elämmekin vapaassa maailmassa vapaina uskomaan juuri niihin asioihin, joihin haluamme, ja myös tekemään juuri niitä asioita, joita haluamme. Ehkä yliopisto- ja luomupiirit eivät sinällään ole verrattavissa toisiinsa. Yliopistot luotiin aikoinaan palvelemaan tiedettä ja sivistystä - mikä ei ole koskaan tarkoittanut esim. minkäänlaista rahallista tuottavuutta. Välillisesti ehkä tutkimuksista on joskus ollut talouselämälle hyötyä, mutta tämä ei ole koskaan ollut yliopiston tarkoitus. Paitsi nykypäivänä kun kaikki halutaan valjastaa talouskasvun hyödyksi. Yliopisto on kansansivistyksen keskus - se pitäisi todellakin leikata irti kaikista muista siteistä kuin itse asiasta: tiedon etsimisestä ja sen jakamisesta. Välillisesti tämä tuottaisi maahamme fiksumpia ihmisiä (ihannemaailmassa), jotka puolestaan olisivat valmiita maailmanparantamiseen. Mutta niin, nykyinen kehitys... ei anna paljon toivoa humanistille. Heh.
Mun silmissä kaikki mikä kasvattaa ihmisen tietoisuutta - tarkoittaa tietoa maailmasta, muista, itsestään, kykyä nähdä maailma niin kuin se on, tiettyä analyyttisyyttäkin parhaassa tapauksessa yhdistettynä sydämentietoon, jota myös kai voisi kutsua intuitioksi - on tuettavaa toimintaa. Ja mun täytyy myöntää, että vaikka mulla ei ole mitään intressejä mihinkään tiettyyn tutkintoon ko. laitoksesta statuksen tai sieltä saamani "ylivertaisen" tietämyksen takia (sillä olen kyllä huomannut, kuinka pihalla tai omiin ajatusmalleihinsa urautuneita opettajat ja professoritkin MONESTIkin ovat) - mä rakastan yliopisto-opiskelua. Mua kiinnostaa maailma, kuinka se pyörii, politiikka, psykologia, yhteiskuntaoppi, historia, biologia, fysiikka ja kemia. Tietenkään yliopistot eivät ole ainoa väylä oppia kaikkea tuota, mutta mulle yliopiston kurssit (erityisesti itsenäisesti opiskeltava aineisto) ja kirjastot ovat itse asiassa vapaus. Eivät ainoa vapaus, mutta vapautta kumminkin :)
Se miten opiskelija suhtautuu saamaansa oppiin, miten paljon suostuu mukautumaan hänelle syötettyihin normeihin - se taas tietenkin on eri asia. Mitä mietit?
Peace! Kritisoin yliopistoa laitoksena lähinnä sen tehottomuudesta ja nykyisiä rakenteita ylläpitävästä kankeudesta. Jos siellä opiskelusta saa haluamiaan asioita elämään niin tietysti ja siellä viihtyy niin sehän on hyvä diili.
VastaaPoistaLaitoksen suurin ongelma mun silmissä on tekemisen puute. Vaikka tiedettäisiin tutkittavan maailman tulevaisuuden kannalta mitätöntä asiaa, niin hommia jatketaan kunhan rahoitus on kunnossa.
Kannattaa hyödyntää käytettävissä olevia välineitä itselleen parhaalla tavalla. Mun kohdalla se vaan tarkoittaa vapaana toimimista, jota voin lämpimästi suositella maailman muuttamista haluavia kokeilemaan :)
dude, you are in flames!
VastaaPoistaitse opiskelen alaa, jolle minulla on aito intohimo. teen asioita joita olen vapaasta tahdostani valinnut tehdä, en asioita joita joku pakottaa. opiskelussa valitsen kurssit jotka kiinnostavat ja palvelevat tavoitteitani, luen kirjat jotka houkuttelevat. enkä yhtään epäile etteikö minusta vielä tule ammattilaista, olenhan päättänyt että olen vielä joskus paras siinä mitä teen.
eteisen peilissänikin on liimattuna muistilappu jossa lukee; "when you first wake up, focus on what your waking up for". jos jonakin aamuna se ei ole koulumuotoinen opiskelu voi jokin toinen tekeminen antaa enemmän eväitä tulevalle, ja huominen on aina uusi päivä, uusilla eväillä.
ravinnossa nautin laadusta aina siinä muodossa mitä mieli sattuu tekemään, on se sitten fyysistä tai psyykkistä ravintoa. ;) jokaisella on oma makunsa, ja kun löytää ne suussa sulavimmat herkut joista tulee itselle paras fiilis kannattaa pysytellä niissä, antaa itselleen luvan nauttia.
esimerkiksi silloin kun tenttikirjat eivät ole riittävän hyviä suunnatakseni kaiken aikani niihin voin karata tampereelle suklaabileisiin. ;)
kramar, elina.
reissuvihko.ajatukseni.net
Peace out, Pessi. No en ajatellutkaan, että olet valinnanvapautta vastaan. Mitä enemmän vaihtoehtoja sen parempi tietty. Toisissa asioissa stabiili rakenne on hyvä (jotain minkä pohjalle rakentaa, esim. tietoaineistoa) - mikä ei toki tarkoita, että oma elämä pitäisi rakentaa saman stabiliteetti-teorian varaan.
VastaaPoista;)