sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Masculine beer

Lupasin taannoin jakaa ohjeeni laadukkaan oluen valmistukseen. Tällä kertaa lupaus ei jäänyt katteettomaksi, vaan löydät kaksiosaisen videosarjan artikkelin lopusta (jos oluthammastasi kolottaa, niin siirry suoraan sinne). Englanninkielinen toteutus tekee kielellisestä ilmaisusta hieman tavallista kankeampaa, mutta uskon ajatuksen kuitenkin tulevan selväksi. Viivytin julkaisua varmistaakseni ensimmäisen olueni onnistumisen, ennen kuin lähden jakamaan asiasta tietoa. Tätä kirjoittaessani siemailen vieno hymy korvissa ensimmäisen korkkaamani pullon hennon yrttistä, makeahkoa, pakurista oluellista sisältöä. Parasta olutta mitä olen koskaan saanut maistaa. Oma vaivannäkö voi aiheuttaa pientä plaseboa maun ylivoimaistumisen suhteen. Oma olut paras olut.

Kun laadukkaasta ruoasta puhutaan, olen suurisydäminen rakastaja. Olen aina valmis kokeilemaan uusia tapoja lähestyä syömistä ja pyrin tutustumaan erilaisiin ruokakulttuureihin ja erilaisiin näkökulmiin suhtautua ravitsemukseen. Koen avoimen suhtautumisen suureksi vahvuudekseni etsiessäni itselleni optimaalista dieettiä ja opetellessani samalla ymmärtämään mitä terveellinen syöminen merkitsee. On täytynyt hyväksyä, ettei ravitsemuksessa samat säännöt päde kaikille. Lähes raakavegaaninen dieetti millä elin välillä on toimiva malli joillekin ja ehkä minullekin jonain toisena aikana, mutta ei tässä vaiheessa elämää. Mieli ja keho ovat olleet huomattavasti terveempinä biisonin ja highlanderin lihan ja sisäelinten vaihduttua ruokavalion kulmakiviksi. Punaisen lihan seurana on perinteisesti käytetty punaista viiniä ja tätäkin yhtälöä on tullut välillä koeteltua. En ole varma onko tämä absoluuttisesti terveellisin toimintamalli, mutta makunautinnollisena kulinaarisena yhtälönä saa hetken hakea kauniimmin liittoutuvaa kaksikkoa.

Optimaalisen ruokavalion löytämisessä tärkeäksi on eri mallien testailun lisäksi osoittautunut kehon kuuntelun oppiminen. Elävän ravinnon lisäämisen yksi selkeimmistä hyödyistä on, että siinä oppii tuntemaan selvemmin eri ruokien soveltuvuuden omaan koneistoon. Päädyin kääntämään kelkaani eläinpainotteisempaan raakailuvaiheen jälkeen erilaisten kehotyyppianalyysien ja itsetutkiskelun jälkeen. Ihan riitti kun meditoin hetken omaa peilikuvaani ja huomasin näyttäväni niin luolamiehelle, että teki heti mieli lähteä metsästämään. Jopa me suomalaiset olemme geneettisesti keskenämme hyvin erilaisia ja myös siksi meille sopii hyvin erilaiset ruokavaliot. Karppaaminen, fruitarismi, veganismi ja muut ruokapoliittiset ryhmittymät ovat ehkä kaikki oikeassa oikean ihmistyypin osuessa kohdalle. Viljojen terveyshaittoja koskevien tutkimusten perusteella koko tämän kasvikunnan osan demonisointi (paleot, karppaajat), on esimerkiksi selkeätä liioittelua. Kehotyyppijaotteluista mielenkiintoisiksi ja myös omalla kohdallani yhteensopiviksi ovat osoittautuneet ayurvedinen ja veriryhmään perustuva jako.

Riippumatta siitä minkälaista makrojakaumaa ruokavalioltaan hakee, syökö illalla, aamulla vai öisin, pureskeleeko vai nieleekö kokonaisena, kypsentääkö, blendaako vai juissaako, niin yksi asia on kaikissa dieeteissä sama. Alkuperäinen villiruoka on luotu ihmisyhteensopivammaksi kuin jalostetut hybridilajikkeet, oli ne sitten eläimiä, kasveja tai bakteereja. Tutustuminen Ossi Kakkoon oli todellinen silmien avaaja siihen, että jopa näillä leveysasteilla kaiken ruokansa voi saada luonnosta.

Jos näet Jyväskylän metsissä vähäpukeisen eläimellistä käytöstä jäljittelevän puolivilliintyneelle näyttävän ihmislapsen, saatat nähdä harhoja. Voi myös olla, että olen innostunut mustikanpoiminnan lomassa fiilistelemään sitä miltä villieläimestä tuntuu, kun se liikkuu metsässä ja tuntee täydellisesti oman reviirinsä. Mikä on se aistien tarkkuus, ympäristöstä välittyvän informaation tulkintakyky ja kommunikaatiotaito luonnon kanssa. Liikun vapaa-aikanani paljon luonnossa jokin kasvio mukanani opetellen kasviperheitä ja keräillen kasveja jotka tunnistan syötäviksi ruokavalioni monipuolistamiseksi. Tälläkin hetkellä kattilassani porisee loistava luustonvahvistustee peltokortteesta ja nokkosesta. Mineraalipitoisuudet villikasveissa ovat omalla tasollaan verrattuna vesiviljeltyihin ruukkuyrtteihin.

Tarinoita villiruoan hyödyntämisestä on odotettavissa myös jatkossa. Jos olet kiinnostunut oppimaan lähimetsän vihannesosaston hyödyntämisestä, niin suosittelen hakemaan kirjastosta maastokasvion toiminnan tueksi. Olen kiitollinen, että opin keräämään vain tunnistamiani kasveja ennen kuin ehdin tehdä itselleni harmia. Tämä kannattaa pitää nyrkkisääntönä. Seuraavaksi luvassa videoita alkoholijuomien ihmemaasta. Aiheesta on käyty kevyttä keskustelua facebook sivullani, jonne aktiivisemmin jaan tietoa tekemisistäni. Uudet ystävät ovat aina tervetulleita!




Informaatio on tarjolla. Lisääntymiskykyisyytensä säilyttämisestä kiinnostuneet miehet, tarttukaa syöttiin. No more tittie growing beers!!

"No soldier can fight unless he is properly fed on beef and beer."
-John Churchill

12 kommenttia:

  1. Kiitos inspiroivista videoista! Pari kysymystä, kun en ainakaan huomannut, että seuraavia asioita olisi kerrottu:

    Mitä hiivaa käytitte tuossa? Leivontahiivalla tulee varmaan vähän huonomman makuista kuin oluthiivoilla?

    Missä lämpötilassa jälkikäyminen tapahtui?

    VastaaPoista
  2. Käytettiin paremman puutteessa tavallista pirkka kuivahiivaa. Hieman parempi olisi hefe luomuhiiva ruohonjuuresta. Netistä saisi varmasti tilattua hifimpiä, kaivan hyvät linkit tähän Larilta.

    Tein jälkikäytön kellarissa noin 15 asteen lämpötilassa, osalla pulloista noin 20 asteessa ja nekin onnistuivat. Hyödynsin tähän inkivääripalmusokeria, joka toi vielä hauskan lisävivahteensa makuun. Myös vierteen avulla voisi tehdä jälkikäyttämisen, jos sitä säästää.

    Lari laittaa tarkempia vastauksia kysymyksiin, kunhan pääsee palvelusvapailleen...

    VastaaPoista
  3. Kuinkakohan välttämätöntä mallas on? Koitan itse välttää kaikkia viljatuotteita (etenkin sellaisia, missä on gluteenia, eli muun muassa ohraa), joten voisi ehkä joskus testata tehdä samanlaista juomaa, mutta jossa olisi vain yrttejä, sokeria ja hiivaa. Vinkkejä, kommentteja sellaiseen?

    VastaaPoista
  4. Hei Pessi, uteliaisuus heräsi vaikka vegelinja tuntuukin pääasiassa parhaalta just nyt - mistä ostat noita highlanderin- ja biisoninlihoja?

    VastaaPoista
  5. Samuli: Laita sokerin sijaan hunajaa, niin siinähän on sitten viikinkien simaa :) Mallas on tarpeellista varmaankin jos haluaa litkun maistuvan oluelta.

    VastaaPoista
  6. Samuli suosittelen valmistamaan honey meadia tai viiniä. Erittäin hyvä tietolähde eri fermentointien tekemiseen on Stephen Buhnerin kirja Sacred and herbal healing bears. Kattava teos alkoholijuomien historiasta väritettynä monilla perimätietona säilyneillä tarinoilla muinaisista yrttiuutosten käyttötavoista, kadonneista valmistustaidoista ja perinteistä.

    Lihani olen hankkinut suoraan tiloilta ja metsästäjiltä. Muuten parhaita tapoja hankkia taitaa olla erilaiset luomupiirit.

    VastaaPoista
  7. Onko Suomessa enemmänkin biisoneita pitäviä tiloja? Pikaisella googletuksella löysin yhden. Ensi syksystä eteenpäin asun Helsingissä ja autottomana olisin kiinnostunut etenkin Helsingin lähialueelta löytyvistä tiloista.

    VastaaPoista
  8. Biisonitilat ovat vähissä. Loimaan seudulta hankin omat lihani taannoin. Tässä hyvä väylä luomulihan hankintaan pääkaupunkiseudulla http://www.makumaku.fi/webshop/index.php/luomuliha-kala-muna/kokoliha-luomu.html

    VastaaPoista
  9. Käytetty hiiva tietty vaikuttaa makuun ja käyttäytymiseen jonkun verran, mutta kuten tässä tuli todettua niin hätätilassa Pirkan leivontahiivakin toimii! :D Yks hyväks todettu on Red Starin perus viinihiiva, jota aika huokeesti eBaysta vaikka kerralla isommat satsit: http://cgi.ebay.com/Red-Star-Wine-Yeast-Montrachet-/250309345094?pt=LH_DefaultDomain_0&hash=item3a47997f46

    Muita perus- tai hifimpiäkin viini- tai shamppanjahiivoja sitten erilaisista panemistarvikkeita myyvistä kaupoista (http://www.kotiviini.fi/fi/myynti.php).

    Jälkikäyttäminen onnistunu itellä pulloissa hyvin jossain 10-15 asteessa vaikka kellarissa, ei taida olla niin justiinsa. Välissä voi tehdä vielä lappoomisen toiseen isoon astiaan ja antaa seistä vaikka päivän tai pari niin pullon pohjalle jäävä sakka vähenee ja juomiskokemuksesta tulee vieläkin nautittavampi viimeiseen pisaraan asti. Pullotukseen/jälkikäyttämiseen eli kaljan hiilihapottamiseen käy mikä tahansa sokeripitoinen lieju, hunaja, makea vierre tai vaan perus sokeri jossa riitää "ruokaa" vielä nesteessä jäljellä olevalle hiivalle. Kun pullot on tiiviisti suljettu, niin paine ei pääse ulos vaan se joutuu tunkeutumaan nesteeseen ties minne molekyyleihin ja antaa oluselle mukavan ja tutun kevyesti vaahtoavan suutuntuman.

    Samuli todellakin Honey Meadia eli hunajaviiniä vaan käymään! Perusreseptinä reilusti hunajata liotellaan veteen (n. 10% ainaki tilavuudesta), sekaan vaikka sitruunan tai parin mehut tai muuta happoa ja hiivat. Antaa käyvä viikon pari ja eiku herkuttelemaan! Seuraaviin bätcheihin sitte maun ja fiiliksen mukaan kaikkea mitä kaapeista vaan löytyy :) Tarkempia reseptejä netistä tai kirjoista, tosiaan suosittelen kaikille Pessin mainitsemaa Buhnerin kirjaa.

    VastaaPoista
  10. Mitä yrttejä tuosa oli kun en ymmärtänyt ollenkaan? Ja kasvaako naiselle parta jos tuommosta alkaa juomaan? :)

    VastaaPoista
  11. Parrat on juuri tulossa naisilla muotiin, joten juomaan vaan ;) Ei vaan oluemme sisälsi pakuria, kanervaa, nokkosta ja nokkosenjuurta, joista lähinnä viimeinen vaikuttaa hormonitoimintaan miehillä ja naisilla eri tavoin. Naisilla nokkosenjuuri lisää useiden peräkkäisten orgasmien määrää, miehillä estää testosteronin muuntumista estrogeeniksi. Oikein hyvin soveltuu tällainen olut yhteisiin illanviettoihin...

    VastaaPoista
  12. Mitä muita päihteitä voisit mahdollisesti suositella ilman että se vaikuttaa negatiivisesti hormooneihin?

    VastaaPoista