On aika käynnistää tuotteliain vuoteni blogaajana. Tulen tänä vuonna kirjoittamaan ainakin muutaman aiempaa mielenkiintoisemman artikkelin. Haluan myös osoittaa entistä paremmin kiitollisuuteni omille opettajilleni niin blogissani, mediassa kuin kirjassanikin. Videoissani aion näyttää kaiken, mitä haluat nähdä (ainakin jos saan sen jotenkin selville).
Suurin oppimisen nopeuttajani loppuvuodesta oli ehdottomasti minimalismin syvempi ymmärrys. Poistamalla hälyä olen löytänyt mielenrauhan, jonka ansiosta pystyn keskittymään asioihin. Olen tiputtanut kaiken hajatiedon etsimiseni minimiin ja keskityn vain tärkeimmiltä tuntuviin asioihin. On vapauttavaa elää murehtimatta asioita joista voi jäädä paitsi, vaikka ei seuraa kymmentä blogia, sataa ihmistä twitterissä ja päivitä tunnin välein facebookkia.
Aloitin blogaamisen viime vuoden alussa voidakseni opettaa ihmisiä. Olen vähitellen päässyt itseni näkemisestä opettajana. Etenkin sosiaalisiin tilanteisiin on parempi lähteä oppimaan kuin opettamaan. Jos toinen ei kiinnostu ajatuksistani, on parempi vaihtoehto olla hiljaa, kuin koettaa kaataa tietoa päähänsä.
Syvennyttyäni minimalismiin olen oppinut olemaan kiitollinen yhä pienemmistä asioista. Kaikki asiat, jotka ansaitsevat paikkansa elämässäni, ovat suuria kiitollisuuden aiheita. Ostin juuri Everett Boguen kirjat silkasta kiitollisuudesta hänen ilmaisesta materiaalista saamaani hyötyä kohtaan. Kuten Jaakko Halmetoja opettaa vuoden toistaiseksi parhaassa artikkelissaan, osta vain sitä minkä toimintaa haluat tukea. Saa hieman eri fiilikset tukiessaan samalla missiolla varustettua idoliaan, kuin ostamalla niilläkin rahoilla jotain turhaa (kuten tavarat).
Vihjasin alussa tulevasta kirjastani. Taidanpa kertoa kevennyksenä siihen liittyvän tarinan (joka olisi kyllä ehdottomasti hauskempi kuvilla varustettuna). Asetin 2009 syksyllä itselleni tavoitteita kirjallisena, johonkin Tiimiakatemian tavanomaiseen koulutehtävään liittyen. Kirjoitin paperiini "Viiden vuoden sisällä kirjoitan kirjan". Uskoni tähän oli hyvin hatara, kuten suurimpaan osaan koskaan kirjaamistani tavoitteista. Minulle jokaisen esseen kirjoittaminen oli tuskainen työ ja pidin itseäni ei luovana ihmisenä.
Keväällä 2010 kirjoittaminen oli minulle edelleen pelottavaa. Viidakkomies sai minut syöksymään pelkoani päin ja aloittamaan blogaamisen puuttuvista kirjoitustaidoista huolimatta. Tämä pelosta huolimatta toimiminen oli parhaita päätöksiä elämässäni tähän mennessä. Hetkeä myöhemmin kirjan kirjoittaminenkaan ei tuntunut ajatuksena enää ollenkaan niin kaukaiselta.
Kipinä kirjailijan uran suunnittelulle tuli vuoden ensimmäisenä päivän. Olin uuden vuoden kunniaksi maistellut hieman Madeiraa, mutta lähdin silti kahden tunnin lattialla nukutun yön jälkeen suoraan lenkille. Laitoin onneksi ideatulvan varalta taskuuni kynän ja paperia. Kokemuksia janoava mieleni keksi laittaa tähänkin juoksulenkkiin. Aloin tehdä ukeemeja täydestä juoksusta ja aina välissä kirjasin ylös päähäni kieriviä ajatuksia. Juoksin lopulta rantaan, hakkasin kädelläni auki vanhan avannon ja kävin ottamassa pikku uinnit. Jos oikeasti aloittaa vuotensa näin kummallisesti, niin voiko siitä tulla ihan tavallinen vuosi?
Avannon jälkeen juoksin sisälle, otin paperia ja hahmottelin kirjan onnellisesta minimalistisesta elämästä. Kirjoitan sen, kunhan olen hetken tutustunut aiheeseen syvemmin. Tai ehkä kirjoitan jostakin muusta. Jokaisella on oma tapansa oppia uusia asioita, minun tapani on kokeilla niitä käytännössä.
Olen viihdyttänyt alkuvuoden itseäni tutkimalla pääni sisuksia maaseudun rauhassa. Koska toivon että., sinäkin viihdyt seuratessasi tekemisiäni, niin haluatko, että kirjoitan siitä mistä huvittaa vai siitä, että mikä on minusta tärkeää? Jos et ole anonyymi niin, Kommentoi mitä tykkäät.
Niin ja parasta vuotta ikinä sinulle lukijani! Olen kiitollinen siitä, että luet tekstejäni. Mikäli et koe, että Saat elämääsi näistä lisäarvoa, niin vaihda nyt jo äkkiä parempaan :) (except if , Luotat että nostan tasoani jatkossa)
Tästä tulee paras vuosi ikinä, se on jo päätetty. Nyt vaan innolla katsomaan mitä kaikkea on tulossa.
VastaaPoistaTohon kirjoitteluun voisin kommentoida sen verran, että kirjoita molemmista.
Kirjoitteluun voisin kommentoida ainakin sen, että negaholistiin alkaa englanninkielisen kirjoittamisen harjoitukset. Oon käyny jo hieman katselemassa tulevaa vuotta ja kieltämättä näyttää huikealta :)
VastaaPoistaIhan siistiä, että minimalismi alkaa saamaan suosiota Suomessakin. =)
VastaaPoistaJos on tarkoitus treenata kirjoittamista, varmaan kannattanee kirjoittaa aina kun vaan löytyy inspiraatio.
Toki on myös hyvä taito kyetä kirjoittamaan aiheesta kuin aiheesta nopeasti ja laadukkaasti, mutta aloittelijalle se saattaa olla haasteellista. Sitäkin voi esimerkiksi kokeilla päättämällä, että jostain sinulle tärkeistä aiheista on tehtävä juttu tiettyyn deadlineen mennessä. Aiheen tärkeys antaa motivaation ja deadline asettaa jonkun verran rajoituksia, eli et voi vaan jäädä odottelemaan, milloin inspiraatio iskee, vaan joudut opettelemaan, miten sen inspiraation saa tarpeen vaatiessa kaivettua esille.
"Pakkokirjoittaminen" ei välttämättä tule onnistumaan ikinä kunnolla, mutta sitäkin kannattaa kokeilla joskus.
Mä äänestän: Kirjota eniten siitä mistä huvittaa!
VastaaPoistaJos kirjoitat vaan siitä mikä on tärkeetä..Ajattelen heti, tai YÖK AJATTELULLE, SIIS MUSTA TUNTUU siltä, että TÄRKEE:TYLSÄÄ->EI JAKSA LUKEA->LOIKKII RIVIT->LUKEE HARVEMMIN JATKOSSA.
Mä luulen, että se "pelkkä tärkee" on juurikin TYLSÄÄ, että sä häviit siinä jos "leikit vaan opea", joka ei tajua, että se oiskin ehkä paljon parempi jos se ois niinku tasavertanen mun tai jonku muun kanssa, että se oppii ja PYSTYY OPPIMAAN LISÄÄ siinä matkalla, vaikka se aina ei oiskaan helppoa?
JOTKUT "OPET" ON MUSTA LIIAN "SOKEITA" JA LIIAN "TÄYDELLISIÄ ULOSPÄIN" ETTEI NE KOSKETA KUNNOLLA--->EN HALUA EDES KERTOA NIILLE MITÄÄN TAI JAKAA AJATUKSIA KUN NE KYSYY JOTAIN KUN ARVAAN JO SELLAISISTA, ETTÄ SE ON AJAN TUHLAUSTA! Ohhoh, nytpä riman nostinkin sulle ja samalla itteäkin piikitin jalkaan, auuuts:)! Joo, en ole TOD. täydellinen, mutta se ei hiljennä minua silti, eikä lopeta oppimista.
Mä luen kunnolla vain niitä, joista löydän sekä mahdollisuuksia, että puutteita ja siten juurikin niitä oppimisen mahdollisuuksia. Joidenkin "täydellisten" juttuja luen myös, mutta sitten mun on pystyttävä kaivamaan ne aukot muuta kautta, tai menetän lopulta mielenkiintoni. Outoa vai normaalia? Ihan sama, mutta mä vaan toimin niin ja aattelin antaa sen tiedon avuksi, vaikka se onkin vaan yhen ihmisen tieto. Muut voi rauhassa toimia (ja äänestää) kuten lystää:).
Jos kirjotat pelkästään siitä, mikä on tärkeetä, siinä voi musta olla sekin vaara, että tuut "turhantärkeeksi" ja hukkaat ittestäsi sen mitä oot juur löytäny tai löytämässä lisää? Sitten sä et enää hakkaa käsillä sitä avantoa vaan oottelet tylikkäänä, että joku hakkaa sen sulle valmiiksi. Ja mitä sä siitä kokemuksesta sitte saat irti? PELKÄN AVANNOSSA UIMISEN--->TYLSÄÄ!!!
En kyllä voi kokee sitä mikä sun sisälläs on tärkee/halu ero? Mikä se on? Tai onko sitä ees? Ei siihen tarvi vastata mulle, se on sulle. Jos koet siihen vastaamiseen tarvetta näin, niin ok.
ps. Sitäpaitsi voihan käydä niinkin, kun kirjotat mistä huvittaa, että löydätkin sitä kautta vahingossa kultaa, jota et muuten ois tajunnu?
pppppsss. (<--tai mitä ikinä, ihan sama!) Kiitti tilasta täällä jota taas röyhkeenä otin metritolkulla omaanki oppimiseeni:). Mä saatan välillä tajuumattani naputtaa tekstiä itsekkäästi myös vaan itteäni varten, vaikka alun lähtökohta olitkin tässä sä, sen itsekkyyden ja oman oppimisen tajuaa kunnolla vasta kun kaikki on valmista ja sitä lukee ja ja kääntää peilin myös itteensä. HUPSISTA JA AUTS:)! Kiitos siis hyvästä kysymyksestä joka opetti/opettaa myös minua, enemmän kun valmiit vastaukset;). Allekirjoitan "tekemällä oppii"-fraasin tällä toilailu-tekstilläni jälleen;).
Ja "kiitti", että hakkasit sen avannon itte ja jaoit juuri sen asian näin;)! "Muistan" sen "raivoisana-onnellisena-itte-tekemisen-mielikuvana", jos kaikki muu katosikin jo mielestä ajat sitten:D!