perjantai 31. joulukuuta 2010

Minimalistinen safkailu

Aloin tutustumiseni minimalistiseen elämäntyyliin viime keväänä Tim Ferrissin opetusten innottamana. Ryhdyin eliminoimaan elämästäni hälinää ja keskittymään omiin intohimoihini. Tarvittiin vielä puoli vuotta, että sain lopullisen sysäykseni. Superterveyden aito ymmärtäminen ajaa väistämättä minimalismiin.

En ole syönyt tänään mitään. Olin Shasalla päivän töissä ruoan ympäröimänä, mutta en kokenut tarvetta ryhtyä syömään. Toki kokkien perussääntönä on maistaa ruokaa ennen tarjoilua. Kun lakkaa tukkimasta kehoaan ahminnalla, niin myös ajatus ja aistit alkavat pelittää. Korvaan siis maistelun fiilistelemällä ainesosia ja hyödyntämällä hajuaistiani.

Elin pitkään kuvitelmassa, että kuolen pian jos en syö. Lihakseni alkavat välittömästi surkastumaan, jos en välittömästi käy ruokailemaan näläntunteen kohdatessani. Näinhän meille ruokateollisuus haluaa myös viestiä. Salijätkien porukoissa harva kyseenalaistaa synteettisten lisäravinteiden ja jauhelihan tarpeellisuutta voimanhankinnassa. Smoothieilla ja suklaalla elämiselle vaan naureskellaan, koska "kyllähän raavas mies lihaa tarvitsee".

Tällaisia väitteitä vahvistin itselleni pitkään. Enää ei onneksi tarvitse. Olen yhtä voimakas ja lihaksikas kuin ennenkin, vaikka en enää huolehdikaan päivittäisistä kalori, proteiini, omega3 ja kreatiini tankkauksistani. Vähät välitän moisista hömpötyksistä. Sen sijaan keskityn kuuntelemaan oman kehoni signaaleja oppiakseni tuntemaan, että mitä se tarvitsee. On todella vaikeaa arvioida eri ruoka-aineiden vaikutusta elimistöön, jos suoli on vielä täynnä edellisenkin aterian sulamattomia ainesosia. Kroppani on opettanut minulle enemmän tämän talven aikana terveydestä, kuin yksikään kirja voisi opettaa.

Tämänpäiväinen paastoni on taas eräänlaista detoxia. Tänään en kuitenkaan pyri poistamaan kehostani myrkkyjä fyysisesti. Puhdistan ajatuksiani. Tapamme syödä aina ahdistavilla hetkillä tai surullisena tai kuvitellessamme olevamme nälkäisiä on vain tapa padota tunteita. Sen huomaa vasta kun kokeilee. Kehon ja mielen yhteneväisyys on paljon monimuotoisempi, kuin olisin koskaan osannut kuvitellakaan. Ja vielä on paljon selvitettävää.

Minimalistinen ajattelu on avain superterveyden ymmärtämiseen ja toisinpäin. Syön vain parhaita ruokia, en edes katso huonojen suuntaan. Samaa toimintamallia voin helposti hyödyntää muuhunkin. Hälinä pois, niin jää aikaa keskittyä elämiseen ja tutustua itseensä.

5 kommenttia:

  1. No niin, oli se Sari oikeessa,nyt se sekos lopullisesti ;).

    Ei vaan! Se on ihan hurjaa millaisia määriä ihminen (kuten minäkin edelleen) syö tyhjää ruokaa päivän aikana. Ruualla ei ole ihmiselle enää muuta funktiota, kuin tunnesyöminen. Tarpeellisia vitamiinejahan on turha yrittää kehoonsa imeyttää ruokiin lisättyjen aineiden kautta. Niiden imeytyminen elimistöön, kun on varmaan ihan paras ;).

    Taisi olla Jukka, joka joskus sano, ettei ihminen oikeesti ehdi tuntea enää nälkää. Se mitä se nälän tunteeksi luulee onkin sokeri tärinät...

    VastaaPoista
  2. Ihan totta! Hauska nähdä miten niin monella on samanlainen vaihe käynnissä eli omien ajatusten ja tunteiden tarkkailu ja käsittäminen syvemmin, sekä niiden tuomien etujen ja muutosten ymmärtäminen :) Itelläkin sama meininki ollut kohta jo viikon. Syönyt hyvin vähäisiä määriä elävää ruokaa ja energiatasot vain nousseet ja mieli kirkastunut ja ymmärrys kasvanut oman kehon ja tunteiden tulkitsemisessa valtavasti ^^ Painokin pudonnut vain kilon vaikka ruokamäärät tippuneet huomattavasti ja samalla saanut aikaan paljon enemmän, kuin yleensä! Ihan mahtavaa :P

    VastaaPoista
  3. "Tapamme syödä aina ahdistavilla hetkillä tai surullisena tai kuvitellessamme olevamme nälkäisiä on vain tapa padota tunteita."

    Musta on aika vaikea keksiä mitään järjellisempää syytä syödä kuin nälkä. Eikö näläntunteeseen vastaaminen nimenomaan ole sitä optimaalista kehon kuuntelua?

    Ajoittaisilla paastoilla on toki hyvät puolesta niin kehon kuin mielenkin kannalta. Itsekin paastoa kun teen jotain luovuutta vaativiaa työskentelyä pitkään (esim. kirjoitan).

    "Salijätkien porukoissa harva kyseenalaistaa synteettisten lisäravinteiden ja jauhelihan tarpeellisuutta voimanhankinnassa. Smoothieilla ja suklaalla elämiselle vaan naureskellaan, koska "kyllähän raavas mies lihaa tarvitsee"."

    Kyllä se on ihan fysiologinen fakta, että kaloreilla se lihas kasvaa. Itseäni ainakin alkaa nopeasti etomaan siemenmössöt ja smoothiet. Juurekset ja liha (jne) ovat yksinkertaisesti parempia ruokia tähän tarkoitukseen.
    En näe mitään järjellistä syytä, miksi kukaan yksinkertaisesti edes haluaisi elää suklaalla ja smoothiella. Vähä sama, kuin haluaisi aina kävellä joka paikkaan ainoastaan takaperin. Ei ole varmasti yllätys, että kohtaa naureskelua. Kyllä se naureskelu loppuu nopeasti mikäli kykenet perustelemaan kantasi.

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. ze en tiedä miksi poistit kommenttisi luomuhommien opettamisesta kouluissa, mutta kuullosti fiksulle ajatukselle. Tulisin mielelläni terveystiedon tunnille antamaan vaihtoehtoisen näkökulman ruokaympyrään :)

    VastaaPoista