Olen viime aikoina pohtinut paljon minimalisointia omassa elämässäni. Everett Boguen loistavat blogaukset ovat inspiroineet pohtimaan yhä kriittisemmin elämän hälinää. Ei ole kovin kauaa siitä kun ihannetulevaisuudessani minulla oli audi, palatsi ja uima-allas. Nyt kun katselen itseäni vuoden päässä, näen onnellisen lähes mitään omistamattoman miehen.
Luulin aiemmin, että minun kuuluu haaveilla materiaalista, jolla voin todistaa onnistuneeni. Vähitellen maailmankuvani on liukunut toiseen suuntaan. En oikein tiedä enää keneen tekisin vaikutuksen materiaalilla tai minkä takia yleensäkään haluaisin pönkittää itsetuntoani ulkoisilla asioilla.
Olen alkanut sisäistää laatuajattelun elämässä kokonaisvaltaisesti. Ei mahdollisimman paljon materiaa, vaan mahdollisimman laadukasta. Ei edes mahdollisimman paljon tietoa tai ajatuksia, vaan niitä parhaita ajatuksia. Kaikki mikä ei ole oikeasti tärkeää tai merkityksellistä tuntuu loppujen lopuksi olevan vain tiellä. Ylimääräiset tavarat ja tiedot vievät vain energiaani ja vaikeuttavat keskittymistäni olennaisimpaan.
Vähäpätöinen fyysinen omaisuuteni on ollut elämäni suurimpia stressin aiheuttajia. Autolla kerään sakkoja ja kämppää joutuu jatkuvasti siivoamaan, kun kaikki paikat ovat täynnä rompetta. Nyt kun valmistelen muuttoa Tampereelle olen innoissani avautuvasta luopumisen mahdollisuudesta. Muuttaessani pienempään asuntoon saan hyvän vivun miettiä entistä tarkempaan jokaisen tavarani todellista tarpeellisuutta. Tällä hetkellä mukaan näyttäisi lähtevän sänky tai patja, vähän foodeja, pari kirjaa ja muutama vaate. Jos joku tahtoo tv:n, tv tason, vanhoja kledjuja, urheiluvaatteita, kenkiä, takkeja tai astioita niin voin pitää jakotilaisuuden. En kuitenkaan suosittele ottamaan vastaan tavaraa mitä et tarvitse. Edullisuus ja ilmaisuus ovat huonoja perusteita hankkia tavaraa.
Koko ajatusmalli suuren omaisuuden ja menestyksen yhtälöstä alkaa näyttää mielessäni yhä hassummalta. Miten voisin yltää lähellekään parasta suorituskykyäni, jos joudun jatkuvasti varomaan parkkisakkoja ja vaihtamaan verhoja? Taloudelliseen ahdinkoon voi ajautua suurista tuloista huolimatta rakentamalla elämänsä täyteen kuluja. Taloudellisen vapauden saavuttaminen lähtee pienistä teoista liikkeelle. Riittää kun karsii turhat kulut ja alkaa sijoittaa ylijäämää. Vapaus on lopulta myös helppo saavuttaa, kun kulut on karsinut pieneksi.
En usko onnistuvani enää tuhlaamaan tonnia enempää kuussa. Jos ensi vuoden lopussa tienaan tonnin passiivisesti kuussa, olen siis taloudellisesti vapaa. Olet varmasti nähnyt tälle käsitteelle myös haastavammin saavutettavia määritelmiä, mutta minulle asia on näin yksinkertainen. Kun tienaan passiivisesti enemmän kuin kulutan, olen vapaa. Jos en muuten onnistu, niin muutan vaikka kaverin sohvalle asumaan. Aion löytää tien taloudelliseen vapauteen ja haluan näyttää sen muillekin. Steve Pavlinan menestymisen kaava kulkee aina mukanani. Learn, do, teach.
Mahtavaa! Muuttaminen on varmasti oivallinen hetki karsia tavaroitaan. 4-tunnin työviikon juuri lukeneena, uskon todella, että minullakin on varmasti 80% tavaroistani turhia.
VastaaPoistaMahtavaa muuttoa ja toivottavasti Smootila aukee pian!
Kyllähän useimmille tavaroille pystyy perustelemaan jonkin syyn olla olemassa. Huomasin jouluna suhtautumiseni materiaaliin muuttuneen niin, että luopuminen oli käynyt helpoksi. Olen tyhjentänyt kenkävarastoa porukoilla monesti ja saanut kerralla korkeintaan yhdet nakattua menemään. Nyt sain kivuttomasti poistettua 5-6 paria. Tietysti vanhojen kenkien poisheiton pitäisi olla helppoa, mutta joku siinä on hangannut vastaan.
VastaaPoistaOn mahdollista pakottaa itsensä tilanteeseen, jossa joutuu luopumaan tavarasta. Tämän seurauksena voi oppia tulemaan toimeen vähemmällä. Toinen tie on alkaa näkemään materiaali vapauden esteenä, josta on päästävä eroon. Kun kerran oppii haluamansa mindsetin, niin lopun PITÄISI sujua automaattisesti :)
Olet oikeilla jäljillä, mutta en tiedä, joku minussa käskee varoittamaan sinua harhapolusta ja toisesta äärilaidasta. Minä paraskin harhailija:D. Mutta silti näen mitä "seuraat", mutta en voi sitä sanoa. Outoa? Ehkä, onko tällä mitään painoarvoa? Ehkä ei, mutta silti minun on näin tehtävä. En tarkoita pahaa. Ole itse viisas ja kuuntele tai etsi se viisaus jos et vielä kuule, en minä tiedä. Voin ehkä joskus kertoa mikä voi siinä auttaa jos sen tarve joskus on, mutta tänään en sitä voi tehdä.
VastaaPoistaMinä tulin alku syksyllä pisteeseen, että olin valmis jättämään ihan kaiken ja muuttamaan pohjoiseen. Silloin kaikki muuttui. Tajusin (tai luulen tajuavani) mitä/mistä minun ei pitänyt luopua ja se ei ole tavaraa. Mutta sen jälkeen kaikki tavara on menettänyt merkityksensä. Yritin silloin oikein miettiä mikä ja mitkä on ne tavarat, joita ilman en kestä olla tai pärjää. Montako keksin? 0. (no joo tästä voi saivarrella, mutta tajutkaas tämän yli)Olisin voinut luopua kaikesta tavarasta. Ja paljon pakattiinkin konttiin vietäväksi jne.
Ennen tätäkin huushollia sisutettiin ja valokuvia räpsittiin ja tehtiin kaunista. Nyt jouluna todettiin, että meillä ei tarvita kuusta ja laitoin vanhaan paperiseen joulukuuseeni pari vanhaa koristetta ja vanhat joulusukat takan ylle, se sai riittää ja oikeastaan sekin oli liikaa.
En vaan yhäkään keksi täällä mitään, minkä haluasin välttämättä säilyttää? Voisin myydä miltei kaiken, paitsi no-joo joku sänky ja joku kattila ja jotain, valokuvat ja työvälineeni. Mutta silti haluasin, että minulla on koti ja minulle ei käy kaverin sohva, haluan pitää oman kodin ja tilani, mutta en halua linnaa. No ei tämä nykyinenkään mikään linna ole:D...
Tajuan vähän missä menet, tai tajuan noita ajatuksia, en minä sinua voi lopulta kunnolla tajuta. Ja tajuan, että jokaisen on kuljettava oma tiensä vaikka tiet välillä risteävätkin keskenään tavalla ja toisella.
Eläminen on tänään sujunut hassusti miltei "pyhällä hengellä" niinkun joku sanonta kuuluu, mutta se ei ole varmaankaan viisasta, mutta minulla ei vaan ole ollut nälkä. Olen lukenut ja kirjoittanut aamusta saakka aamupalan voimin ja kello on kohta puoli neljä. En usko, että näin kannattaa pidemmän päälle toimia;)...Siispä kasviksia kaapista ja ruokaa..
Voimia tiellesi. Odotan Riinan tavoin Tampereen smootilaa:).
Ja Riina, näistä ajatuksista tulee myös osa omaa "tuottaja" ristiriitaani ja ne ovat osa-syy siihen, miksi kirjoitin sinulle sen "tallipiha" sähköpostin ja mitä sinä taas ehdottelit minulle blogini kautta yhteistyökuvioiksi ja kas, täällä ollaan tälläkertaa molemmat saman asian äärellä...
Maailma on pieni:). Mutta vieläkään sanainen arkkuni ei aukene kunnolla sinne suuntaan. Katsotan aukeaako huomisen jälkeen;).
Heh, mua hieman huvitti toi "seuraamis"-juttu. Parastahan koko jutussa on se, että itse määrittelee sen olennaisen mihin haluaa panostaa. Itse oon tutustunut "Tiny house" kulttuuriin, jossa juurikin pyritään ajasta ja paikasta riippumattomuuteen. Se mitä omien intohimojen seuraamisesta voi menettää on todella pientä, kaikkien niiden kokemusten rinnalla, mitä niistä saa.
VastaaPoistaOdotan kumminkin innolla Sari sun mahdollista edistymistä oman tän päiväsen seikkailusi kanssa, mikä se sitten onkin :)
Joo Riina, huvittaa saakin ja et varmaan ole ainoa:). Aina oikeita sanoja ei ole olemassa tai sitten niitä oikeesti oikeita ei voi kaikkialla käyttää ja joskus pitää toimia näinkin kummallisesti;). Mutta nauru parantaa elämää olen kuullut ja kokenut:).
VastaaPoistaMun tän päivänen seikkailu oli sellainen, että sitä en voi kokonaan jakaa julkisesti kaikille. Se on ihan liian kummallista ja en vaan pysty, vaikka haluaisinkin. Asiat menee niin yli valtaosalle ihmismassaa, että on valittava ketkä kestää ja miten paljon ja säännösteltävä annoksia. Hyvä päivä kuitenkin oli ja oivalsin lisää siitä, että miulla saattaakin todentotta olla "huippu kompassi" taskussa, sanotaanko nyt vaikka näillä sanoilla;). En vaan osaa sitä kunnolla vielä käyttää ja opettelen vasta sitäkin.
Mutta ei aukee arkku vielä. Joku numerokoodi siinä vissii tiellä tai väärin...ja kompassinkin neulakin menee ihan miten sattuu...
Hieno asenne Pessi! Arvostan.
VastaaPoistaPari vuotta sitten muutin vuoden aikana 3 kertaa ja joka kerta lähti aika iso kasa ylimääräistä tavaraa menemään. Ja nyt kun en ole vähään aikaan muuttanut, niin perusteellinen joulusiivous tyhjensi kaappeja kiitettävästi.
“Kyllähän useimmille tavaroille pystyy perustelemaan jonkin syyn olla olemassa.” Samaa mieltä. Kun ajattelen mitä tarvitsen, niin en koe tarvitsevani oikeastaan mitään. Mutta jos lähden esimerkiksi kaverin mukaan kiertelemään kaupungille, niin huomaan ajattelevani, että tuohan olisi kiva ja tuo ja tuo jne. Sitten taas havahdun omiin ajatuksiini, kysyn itseltäni “Tarvitsenko tuota oikeasti?” ja tavarat jäävät hyllyyn.. :)
Itse pärjään tällä hetkellä 700 eurolla kuussa aivan mainiosti. 400e vuokraan, 200e ruokaan ja 100e muuhun. Koska kaikki “välttämätön”, kuten harrastusvälineet ja vaatteet on vuosien mittaan jo hankittu, ei rahaa juurikaan kulu.
Itse nautin muutenkin aika askeettisesta elämästä, koska minuakin ylimääräinen tavara lähinnä ahdistaa. Televisiotakaan ei ole ollut vuosiin.
Luopuminen on monille vaikeaa. Ja mitä enemmän materiaa on hamstrannut, sitä vaikeampaa se on.
p.s. Tervetuloa Tampereelle!
Tämä on ihan yhtä uutta Suomessa kuin superfoodismi pari vuotta sitten. Foodismi ja Minimalismi syntyivät molemmat Jenkkilässä, juurikin kontrastin takia - siellä oli jättimäinen tarve molemmille. Ja Suomessa näiden levittäminen Mainstreamiin asti on ehkä helpointa koko maailmassa. Foodismi alkaa olla jo Mainstreamia, ja seuraavaksi tulee Minimalismi, joka on vieläkin kovempi juttu - ainakin sen jälkeen kun tajuaa perusteet terveydestä eikä voi enää sairastella tms.
VastaaPoistaTämä voi olla monelle jopa kaikista äijän teksteista se konkreettisesti elämäämuuttavin. Kuinka helppoa olisi, jos ei tarvitsisi yli tonnia kuussa, JA KUITENKIN VOISI ELÄÄ IHAN TÄYTTÄ LUKSUS-ELÄMÄÄ!?
Tosi radikaali ajatus.
Mulla nykyään menee max 500 kuussa, opintolainalyhennyksineen ja kaikkineen, enkä usko että koko Suomessa olisi ketään joka eläisi näin täyttä luksusta ja vapautta. Kaikki on hifistelty ihan viimesen päälle sisäilman laadusta Silver Clubiin. Eikä mikään maksa mulle mitään - ja samalla passiiviset automaatti-tulot ylittää menot niin moninkertasesti, että voi käyttää rahaa ihan miten huvittaa. Jos ollaan kaverin kanssa syömässä, voin maksaa laskun, whatever. Tai jos huvittaa ostaa kaverin uus bisnesmesta täyteen maailman parhaita kirjoja, ihan sama.
It's possible.
Olen viimeinkin netin jatkeena ja lukemassa sun kuulumisia. Hyválta nayttaa ja kuulostaa!
VastaaPoistaKaikkea parasta Tampereen suunnalle.
Ps. Osta riippumatto, ei vie tilaa niin paljon kuin sanky ja siina oppii nukkumaan parissa yossa. Virittaa yoksi ja keraa paivaksi kokoon.
Itse olen mietiskellyt, että jos ei olisi vaimoa, jolla on hiukan erilainen näkemys asioista, saattaisin hyvinkin vaihtaa asunnon asuntoautoon. Sillä voisi kierrellä ympäriinsä ja tehdä töitä etänä missä milloinkin. Virittäisi katolle vaikka kunnon 3G-suunta-antennit, että yhteys toimisi metsässäkin.
VastaaPoistaToisaalta nykyistä kämppää tekisi mieli hyödyntää enemmän, kun sellainen kerran on. Pitäisi kutsuilla enemmän kavereita käymään, istumaan iltaa ja saunomaan...