Oma meininki tuntuu välillä samanlaiselta kuin vahvasti uskossa olevilla. Heräsin tähän vappupäivänä katsellessani keski-ikäisten miesten tanssahtelua gospelmusiikin tahtiin hengellisessä katutapahtumassa. He antautuivat musiikille ja spiritille ihmisjoukon keskellä ostoskärrykansan naureskeluista piittaamatta.
Haluan itsekin näyttää omat tunteeni ja sen mikä saa minut syttymään. Eikö sen pitäisi olla kaikkien etuoikeus?
On todella vapauttavaa purkaa mielen kahleita ja antautua tälle minun tapauksessani ainoalle elämälle. Minulla ei ole mitään hävittävää. Ei ole mitään todellisia uhkia.
Worst case scenario of my life:
Epäonnistun bisneksissäni ja päädyn elämään työkkärin tuilla.
Yritän uudelleen ja epäonnistun taas.
Vielä on niin monta yritystä jäljellä kuin ehdin tehdä, eikä vieläkään mitään todellista hävittävää.
Voin siis tehdä edelleen mitä vaan!!!
Eilen vietin iltaa viehättävän latinoneidin seurassa keltaisessa toimistossa. Hän haluaisi perustaa Tiimiakatemian kaltaisen yrittäjyyden huippuyksikön Brasiliaan.
Yksi asia häntä meidän meiningissä ihmetytti.
Miksen minä ole rikas? Miksei kukaan Tiimiakatemialla ole rikas?
Puolustauduin kertaamalla, että rikkautta ei mitata pelkässä rahassa, vaan vauraus koostuu kokonaisuudesta.
Hyvä tarkoitus on silti typerä syy olla hakematta myös taloudellista menestystä.
Eräs hieman keskivertoa itsevarmempi ystäväni totesi: "Kyllähän miljoonan tienaa helposti kun ei välitä keinoista." Kyllähän se huumekauppakin vielä kannattaa.
Onko tehokkaampaa tapaa levittää hyvää asiaa, kuin tehdä se todella kannattavasti? Jos sosiaalisen median lisääntyminen lasketaan maailman kannalta hyväksi asiaksi, niin eikö Facebook ole hyväntekijänä aika eri sarjassa kuin Greenpeace?
Meidän pitää uskaltaa menestyä tai käy heikosti.
Miksi en sitten ole rikas? Koska olen ollut pelokas liian pitkään. Jarrut pois ja täysiä tähän elämään, muuten kuolen yhtä köyhänä kuin synnyinkin.
Suomalaiset ovat maailman ahkerimpia googlaajia, mutta meillä on vähiten verkkokauppoja. Puuttuukohan meiltä taito tehdä niitä?
Hanki ympärillesi rohkeita ihmisiä. Niitä, jotka uskaltavat elää ja menestyä. Oma aitous on paras houkutin.
Juuri näin, samaa mietin tuossa junamatkalla.
VastaaPoistaAinahan se kasvu pelottaa, mutta jos sinne oikeesti tahtoo ja pyrkii joka päivä, niin sulla on vaan se matka ja se maali.
Ei oo mitään staattista tai lopullista "epäonnistumista" - on vaan oppimista ja oppimista ja koko ajan se maali vaan lähestyy.
Ja vanhat kaverit vaan ihmettelee miten toi kaveri muuttuu ja kasvaa niin nopeesti... miten se uskaltaa...
Päivät ei enää koostukaan sen miettimisestä mitä tällä hetkellä omistaa, mitä vois varmistella ja varmistella vielä lisää, mihin vois vielä jäädä kiinni, voisko haalia vielä lisää turvaa..
Ei. Sä käytätkin aikas edistymiseen ja arvokkaiden asioiden edistämiseen.
Yhtäkkiä ei enää ookaan väliä mikä se lähtötilanne tai tän hetkinen tilanne on, koska sulla on maailman siistein seikkailumatka, joka on koko ajan täynnä rikkautta, kasvua, oppimista, kiinnostavia kokemuksia hetkestä toiseen.
Tällä on ihan konkreettinen merkitys, vaikka filosofiselta kuulostaakin.
VastaaPoistaKaikki ne jutut mitä paikallaanpolkijat pelkää, sä juokset niiden ohi.
Jos paikallaanpolkijalle maineenmenetys on suurin kauhistus ja lopullinen disaster, sulle se on vaan yksi kiehtova kokemus muiden joukossa, matkalla kohti aina vaan coolimpia juttuja.
Ero on kuin yöllä ja päivällä.
Jäätkö kiinni vanhaan or do you always go for something even copoler?
"Life is either a daring adventure, or nothing." - eräs cool lady
siis "even cooler", ei "copoler"..
VastaaPoistaHyvä pointti, kyllä miljonääri tai pari Tiimiakatemiallekin tekis imagollisesti gutaa. Ei raha ole itseisarvo, mutta hitto soikoon kyllähän nyt jonkun pitäs jo melkoista tiliä tehdä tässä vaiheessa?
VastaaPoistaEhkä osaksi tukeudumme liikaa akatemian turvallisuuteen ja ei rakenneta tarpeeksi kovia välineitä tulevaisuuteen. Kyllä sitä "ei tuu onnistumaan"-mantraa pitää saada rautaisannos akatemian sisälläkin, että tietää olevansa oikeilla jäljillä.
Tiimeissä osaksi mennään myös porukan tahdilla, eikä irtiototkaan ole välttämättä kauhean hyvä juttu. Tätä voisi spekuloida loputtomasti.
Mulla alkaa olla hyvä fiilis tästä jutusta.Tiimin sisäisistä vastustusäänistä päätellen olen nimittäin vahvasti oikealla linjalla. Ainut haaste on oma jaksaminen. Kai se vastustus pitäisi vaan osata kääntää voimavaraksi...
VastaaPoista