Seuraavassa jälkikäteisjulkaisuna mietteitä Riminiltä Unleash the Power within seminaarista. Matkan aikana tein muutamia havaintoja liittyen matkustamiseen.
1. Valtion rautateiden toiminnasta turhautuneille suosittelen italialaista junamatkaa. Fiilisero on suunnilleen sama kuin, jos vaihtaisi S-mersusta ladalla kaasunaamari päässä ajamiseen.
2. Matkustaaksesi sujuvasti eri maissa opettele kaikki kielet.
3. Jos haluat poistua kaupasta takaoven kautta vartijoiden saattamana, niin koeta mennä italialaiseen markettiin ilman kenkiä. Saattaa päteä muissakin mokkanahkakulttuureissa.
Tulin Riminille vastaanottamaan energiaa eräältä maailman parhaista motivoijista. Ensimmäisen seminaaripäivän aikana tämä Big Tony ei poistunut kymmeneen tuntiin lavalta, enkä nähnyt hänen edes sippailevan vettä koko aikana. Terveellinen ravitsemus on tärkeä asia, mutta minä en ole vielä törmännyt ruokaan, josta saisi tuollaiset energiat. Seminaarin ravinto-oppaita tarkastellessa ei ole näköjään Tonykaan, vaan pikemminkin herra on tehnyt naurettavuuksiin meneviä yleistyksiä syömisen suhteen kuten "Red meat is toxic". Jos tämä väite pitäisi paikkansa, olisimme ehkä jo onnistuneet hävittämään rotumme tältä planeetalta. Tonyn prinsiipit olivat vähemmän prosessoitua shittiä, enemmän tuoreita kasviksia.
Olen testannut viimeisen kahden vuoden aikana monia erilaisia lähestymistapoja syömiseen. Olen elänyt välillä lähes täysin nestemäisellä ruokavaliolla, välillä yli 90% rawfood kasvisdieetillä ja välillä lihaisemmilla dieeteillä. Loppukesällä siirryin käyttämään Ori Hoffmeklerin luomaa warrior diet lähestymistapaa. Jo pelkkä nimi herätti innostuksen lähteä kokeilemaan, että mistä on kyse. Viihdyn todella hyvin nykyisillä ruokatavoillani, joten haluan hieman taustalta löytyvää filosofiaa.
Pelatakseen täysillä elämässä täytyy olla paljon energiaa. Olet ehkä kokenut joskus maanantaipäiviä, joina olet tehnyt koko päivän ahkerasti töitä ja saanut yhden pienen asian aikaiseksi väsymykseltäsi. Vastapainona tälle olet ehkä myös joskus tehnyt saman pikkuasian viidessä minuutissa ja tuhat muuta asiaa saman päivän aikana, kun olet ollut liekeissä elämästä tai vaikka palavasti rakastunut. Koko ajan ei tarvitse olla liekeissä ja täynnä intoa, mutta olen kovasti kiinnostunut siitä, miten voisi suurimman osan ajastaan pelata täysillä. Tähän huippusteitin etsimiseen warrior diet tarjoaa mielenkiintoisen lisäedun.
Puun alla auringolta suojassa löhöilevä leijona ei ole vaarallisin mielikuva luonnosta mitä tulee mieleen. Voisi olla miellyttävämpää kohdata vaikka lauma kylläisiä leijonia, kuin yksi kuolemannälkäinen hyeena. Meillä on ruokaa aina tarjolla ja syömme sitä usein pieneen nälkään tai janoon jota luulemme näläksi. Petoeläimet metsästävät lähinnä silloin, kun ne ovat niin nälkäisiä, että voisivat vaikka tappaa saadakseen ruokaa. Niin ja sitähän ne tekee. Warrior dieetillä pyritään luomaan tätä samaa tappamisen nälkää tai kuten Tony asian muotoilee "hunger for life". Kaikki eläimet ovat luonnostaan skarpeimmillaan pienessä nälässä luonnollisten selviytymisviettien vuoksi. Tätä tappamisennälkää voi sivistynyt kädellinen kanavoida muuhunkin kuin tappeluun, kun tiedostaa oman eläimellisen luonteensa ja ottaa siitä edun irti.
Warrior dieetti mukailee spartalaisten ja roomalaisten sotilaiden ruokailurytmiä. Sotilaat käyttivät päiväajan aktiiviseen tekemiseen ja rentoutuivat illalla ruoan ääressä. Tässä lähestymistavassa on muitakin pointteja kuin itsensä kiusaaminen nälällä. Kun syömme vasta silloin kun olemme todella nälkäisiä, niin elimistö käyttää paljon tehokkaammin saamansa ravinteet. Insuliiniherkkyytemme on huipussaan. Omien kokemusteni perusteella lähestymistapa toimii myös elimistön rakentamiseen, sillä ensimmäisen kuukauden aikana sain kolme kiloa lisää painoa ilman rasvaprosentin nousua. Riminillä Italialaisen vehnäkulttuurin ympäröimänä dieetiltäni taukoillessa olen saanut kyllä senkin nousemaan.
Toinen suuri hyöty kerran päivässä syömisessä on elimistölle jäävä aika puhdistaa itseään. Kiukkuisten vihermehupaastojen sijaan puolipäiväpaastolla puhdistamisesta tulee jokapäiväinen osa elämää. Tämä on helpoin tapa jalkauttaa detoxaus osaksi omaa elämäänsä. Tämä lähestymistapa toimisi hyvin myös karppaajille kaikkien eläinrasvojen mukana tulevien myrkkyjen poistoon. Oikeastaan millä tahansa makroravinnejakaumaideologialla voisi testata soturin lähestymistapaa. Harva dieetti nimittäin vielä itsessään huomio detoxauksen jalkauttamista pysyväksi osaksi elämää. Toinen äärimmäisen tärkeä palanen myrkkyjen poistossa on saven käyttö. Oma reissuhammastahnani oli mallia zeoliitti, oreganoöljy, minttuöljy, lähdevesi. Videolta opit valmistamaan omasi ja kuulet, että miksi savi on yksi tärkeimmistä palasista kaikkien nisäkkäiden ruokavaliossa.
Kuinka sitten syön soturisti?
Haluan esitellä omat ruokailutottumukseni, koska koen vihdoin löytäneeni itselleni pitkäkestoisesti toimivan dieetin. Tietysti perspektiivini on vielä lyhyt, mutta kokemukset erittäin positiivisia. Ehkä saat tästä inspiraatiota omiin soturikokeiluihisi. Aloitan päiväni yleensä viherjuomalla. Mehustan selleriä, kurkkua, omenoita ja inkivääriä tai teen viherjauhe,msm ja camucamu juoman. Aamupäivällä juon myös useimmiten erilaisia kääpäteitä ja hapanjuomia. Päivän aikana nautin muutaman kerran jonkinlaisen proteiinilisän, koska liikun paljon ja haluan varmistaa elimistöni saavan riittävästi rakennusaineita. Teen siis esimerkiksi proteiinipitoisen kevyen smoothien, joka ei sisällä paljoa sokeria tai rasvaa eikä aiheuta insuliinipiikkiä. Ennen treeniä juon yleensä buustaavan smoothien ja treenin jälkeen proteiinisemman viherjauhe msm juoman vähentääkseni elimistöni happamuutta. Illalla kun päivän työt on tehty rentoudun huolella syöpöttelemään. Perinteinen illalliseni kuulostaa esimerkiksi seuraavalta: Kolmen munan munakas + 200 grammaa juustoa, tomaattia, sipulia ja valkosipulia. Avokadosalaatti reilulla rasvalla, vihreillä kasviksillla jne. Varsin simppeliä meininkiä siis.
Jos kuulosti kiinnostavalle, niin kommentoin aihetta mielelläni lisää. Suosittelen tutustumaan Warrior diet kirjaan tai nettisivuun ja testaamaan, jos haluat luoda itsellesi enemmän elämisennälkää. Seuraavaksi kaivetaan lisää vastauksia Anthonyn energisyyden taustalta. Ehkä tarkastellaan jälleen sitä kaikista voimakkainta virikettä ihmisen nerokkaan luovuuden esiin kaivamiseen...
torstai 20. lokakuuta 2011
perjantai 14. lokakuuta 2011
Kuritetut pelot voimavaraksi
Julkisen avautumisen hienous palautui osaksi todellisuuttani edellisen artikkelin jälkeen. Jutun kirjoittaminen oli olennainen osa matkalla ongelmani ratkaisemiseen. Pelkojen kukistamista voi lähestyä monesta näkökulmasta ja tehokkaita välineitä on lukemattomia. Esittelen seuraavaksi muutaman suosikkini.
Suomen paras esiintyjä Jari Sarasvuo kertasi ihmisen sosiaalista luonnetta eräällä luennollaan. Hänen havaintojensa mukaan jopa korkeasti sivistynyt ihminen saattaa yksin ollessa mädäntyä kotona kalsareissa pierunhajuisena. Mutta ainakaan menestyvät ihmiset eivät toimi näin seurassa. Siis toiset ihmiset saavat meidät olemaan parhaimmillamme. Toistemme vuoksi jaksamme nähdä vaivaa hygieniamme, sosiaalisuutemme ja ulkonäkömme eteen. Muistelin näitä Jarin oivalluksia saadakseni parempia näkökulmia oman yksinäisyyden pelkoni kukistamiseen ja löysin toivoa. Jos Jari Suomen kovimpana jätkänä myöntää jopa itse alentuvansa välillä sivistymättömään märehtimiseen, niin ehkä minun ei tarvitse olla niin ankara itselleni. Ehkä voin hieman oikaista ja nähdä heikkouteni vahvuutena. Ihmisten parissa olemme parhaimmillamme, joten voin keskittyä vahvistamaan sosiaalisia taitojani itse pelon käsittelyn sijaan.
Aloitin siis korjausliikkeeni hyödyntämällä ihmissuhteitani vipuvoimana. Keskityin viettämään aikani ihmisten ympäröimänä ja pyrkien saamaan ihmiset ympärilläni viihtymään. Siis annoin parastani. Tämän kautta saatujen onnistumisten kautta myös itsevarmuus tietysti lisääntyy ja mitenkäs peloille käy sen jälkeen? Ne eivät enää tunnu kovin hurjille. Annan toisen esimerkin.
Pelkojen kohtaaminen lähtee liikkeelle niiden tunnistamisesta. Pelkäsin vielä kolme vuotta sitten esiintymistä niin paljon, että välttelin sitä useimmissa tilanteissa. Saatoin kyllä tunkea itseni puolialastomana lavalle koulun bileissä, mutta mikään kontrolloidumpi suoritus ei tullut kysymykseen. Keksin vaihtaa näkökulmaani. Sen sijaan, että olisin keskittynyt esiintymispelon voittamiseen päätin keskittyä kytevään haluuni esiintyä. Aloin vahvistaa tätä halua ja kuvitella itseäni tulevaisuudessa esiintymässä suurille yleisöille. Siis rupesin menemään pelkoani päin ja pyrin esiintymistilanteisiin aina kun mahdollista. Ei mennyt kovin kauaa, kun kehittynyt intohimo oli peittänyt pelon alleen. En siis käsitellyt koko pelkoa vaan jyräsin sen ylitse. Hyvä väliaikaisratkaisu joka vei minua suurin harppauksin elämässäni eteenpäin. Käsittelemätön pelko jäi silti kummittelemaan jonnekin mielen perukoille.
Vanha esiintymispelkoni kumpuaa samasta lähteestä kuin yksinäisyyden pelkoni tai ehkä vielä tarkemmin hiljaisuuden pelkoni. Molemmat liittyvät väärin ymmärrettyyn individualistiseen maailmankuvaan. Olin luonut itselleni kuvitelmia kaiken erillisyydestä ja näin muut ihmiset jotenkin uhkana. Tällaisella pelkojeni kunnioittamisella olin tehnyt itsestäni alttiimman kaikenlaiselle ulkoiselle ohjailulle. Jos koen yleisön uhaksi itselleni esiintymistilanteessa, niin mitä se voisi tarkoittaa isommassa mittakaavassa? Sama kuvitelma muiden ihmisten uhkaavuudesta ja ainaisesta kilpailusta oli reserviupseerikoulussa viemässä minua sotilasuralle. Kaikella kunnioituksella Puolustusvoimia kohtaan, onneksi tulin järkiini.
Rohkeuden rakentaminen kohtaamalla pelkojaan vähitellen on hyvä tapa tähteä liikkeelle, kun tiedostaa omat pelkonsa. Pelkojensa kohtaaminen pala palalta ei ole kenellekään mahdotonta. Olennainen osa onnistumista tällaisessa prosessissa on, ettei ole liian ankara itselleen vaan muistaa iloita jo pienistä onnistumisista. Olen esimerkiksi tällä hetkellä aivan liekeissä, jos olen viisi minuuttia onnistunut olemaan hiljaa ja tarkastelemaan vain sisäistä maailmaani. Myös NLP terapeutit ja muut taitavat poppatohtorit voivat tuoda suuria apuja pelkojen kukistamiseen. Olennaisin juju ei ollut kuitenkaan vielä tässä.
VÄÄRIN YMMÄRRETTY PELKO
Ihminen on täydellinen, siis aivan virheetön luontokappale. Tai oli ainakin jossain vaiheessa matkaa, ennen kuin jalostimme itsemme hunningolle. Kaikki sairastelut ja mentaalipuolen sekoilu mitä yhteiskunnassa on meneillään selittyy vieraantuneisuudellamme luonnosta. Villieläimet osaavat parantaa itsensä luonnossa todella vaikeista vammoista ja sairauksista hyödyntämällä oikeita luonnonlääkkeitä. Siitä miten ne siihen pystyvät ei taida olla kenelläkään tarkkaa ymmärrystä. Afrikannorsuilla on tapana painella yli 25 kilometrin päivämatkoja juuri ennen synnytystä löytääkseen oikeanlaisen puun, jonka hedelmissä on kipua lievittäviä ainesosia. Monet villieläimet kuolevat pian vankeuteen jouduttuaan, koska niillä on valmiina monia taudinaiheuttajia kehossaan, jotka ne pitävät kurissa yrteillä ja muilla itsehoitomenetelmillä. Esimerkiksi hullun lehmän tauti ei tee mitään hirville, mutta riipputissilehmille lähtö tulee välittömästi. Villieläimet pystyvät siis aivan uskomattomiin tekoihin elinvoimaisuutensa ylläpitämiseen. Vahvistusta väitteelleni haluavia suosittelen lukemaan kirjan Wild Health.
Luomakunnan huippu vai pilalle jalostettu katoava laji? Kuvassa petoeläimet Homo sapiens ja Canis lupus.
Jossain kohtaa matkaa me ihmiset tipuimme pikkaisen kelkasta. Ilmeisesti vallalla oleva käsitys on, että olemme evoluutiomme huipulla. Olemmehan kehittäneet paljon hienoja hilavitkuttimia ja juosseet satasen alle kymmeneen sekuntiin. Onko hyvinvoinniksi ja sivistykseksi kutsuttu kaupunkiasumismalli sähkölaitteineen osoitus rotumme parhaista päivistä? Tai kenties se, että lähes virheettömät talous- ja sairaanhoitojärjestelmämme tuovat toivoa myös huonommin edellytyksin syntyneille? Jos asiaa tarkastelee luonnon näkökulmasta, niin mielestäni olemme aika kaukana parhaista päivistämme. Harva ihminen selviäisi viikkoakaan luonnossa ilman jäätävää erävarustusta. Ne meistä jotka metsiin uskaltautuvat ovat varustustasoltaan lähempänä astronautteja kuin villieläimiä.
Yritän tässä puhua pelkojen voittamisesta ja luulin jo eksyneeni aiheesta, mutta tällä kaikella on tarkoituksensa. Jos haetaan syvempää vastausta omien tunteidensa käsittelyyn ja ihmisenä olemisen ymmärrykseen, on minulle miellyttävin lähestymiskulma tarkastella asiaa luonnon näkökulmasta. Me olemme kuitenkin jossain määrin vielä osana luonnon kiertokulkua. Olemme vain blokanneet itseltämme suuren määrän informaatiota mitä planeetallamme on meille tarjota päällystämällä kaupunkeja asfaltilla ja liikkumalla luonnossakin kumikengin varustettuina. En usko, että villieläimet oppivat vanhemmiltaan kaikkia tapoja pitää itsensä terveenä, vaan ne imevät informaatiota kaikkialta ympäriltään ja kommunikoivat luonnon kanssa. Ne siis käyttävät aistejaan täydellä kapasiteetillä. Me käytämme aisteistamme vain niitä, jotka olemme nimenneet ja joita on helppo käsittää. Suosittelen joskus kokeilemaan paljasjalkailua metsässä, jos haluat kehittää tuntoaistiaisi ja testata kuinka tunnelma muuttuu, kun et eristäkään itseäsi ympäristöstä megavarustuksella.
Pelko on luonnollinen selviytymisen kannalta keskeinen tuntemus. Kun sivistynyt elämämme on ollut pitkään varsin turvattua, tulkitsemme pelon tunnetta hieman vinoutunein tavoin. Erehdymme helposti luulemaan, että niitä asioita mitkä pelottavat ei kuulu tehdä, mutta entäs jos pelon tunteen tulkitsisi triggeriksi kasvuun? Siis näkisi sen tienviittana elämän osa-alueille, joissa täytyy kehittää itseään ihmisenä. Pelko on kuitenkin pelkkä ajatus, jolla ei ole kovin järkevää virkaa systeemissämme.
Olen toistaiseksi onneton meditoimaan tai tekemään mitään hiljentymisharjoituksia, mutta yhteen muotoon tästä kuitenkin kykenen. Tykkään liikkua yksin hiljaisessa metsässä ja vielä kun tarkenee, niin paljain jaloin. Siten olen saanut elämäni parhaat oivallukset. Kuten löysin näkökulman, että ehkä emme olekaan kaikki toisistamme niin erillisiä, vaan yritämme vain eristää itseämme. Ehkä eläimet ymmärtävät toisiaan, kasveja ja koko ekosysteemiä sen kautta, että ne kaikki ovat jatkuvasti kiinni saman planeetan pinnalla. Ikään kuin osana samaa verkostoa. Metsässä ollessani olen alkanut fiilistellä samaa ajatusta omalle kohdalleni. Jos olisin yhtä ja samaa verkostoa tai jopa tietoisuutta kuin muutkin olennot tällä planeetalla, niin tarvitsisiko minun kokea muita ihmisiä uhaksi? Siis jos en kokisi erillisyyden tunnetta muista ihmisistä, niin ehkä minun ei tarvitsisi pelätä esiintymistä, yksinäisyyttä, torjutuksi tulemista tai mitään muutakaan tässä elämässä. Ehkä kokonaisvaltaisin ratkaisu pelkojensa käsittelyyn piilee koko maailmankuvansa muokkaamisessa sellaiseen suuntaan, jossa ei ole mitään uhkaavaa. Luulen, että monet extremeurheilijat ja itsemurhapommittajat ajattelevat asiasta jotenkin näin. Jos tunnet jompiakumpia, niin suosittelen hakemaan heiltä vinkkejä pelkojensa voittamiseen.
Tässä muutama audio, joista oli itselleni paljon iloa uusien tarkastelukehysten rakentamisessa. overcoming fear ja owning your dark side.
Pelkojensa kanssa sovinnon tekeminen on perusta menestykkäälle elämälle. Kun tämä on kunnossa voi keskittyä parantamaan tehokkuuttaan. Seuraavaksi siis tarkastelussa energiamäärän nostaminen uudelle tasolle.
Suomen paras esiintyjä Jari Sarasvuo kertasi ihmisen sosiaalista luonnetta eräällä luennollaan. Hänen havaintojensa mukaan jopa korkeasti sivistynyt ihminen saattaa yksin ollessa mädäntyä kotona kalsareissa pierunhajuisena. Mutta ainakaan menestyvät ihmiset eivät toimi näin seurassa. Siis toiset ihmiset saavat meidät olemaan parhaimmillamme. Toistemme vuoksi jaksamme nähdä vaivaa hygieniamme, sosiaalisuutemme ja ulkonäkömme eteen. Muistelin näitä Jarin oivalluksia saadakseni parempia näkökulmia oman yksinäisyyden pelkoni kukistamiseen ja löysin toivoa. Jos Jari Suomen kovimpana jätkänä myöntää jopa itse alentuvansa välillä sivistymättömään märehtimiseen, niin ehkä minun ei tarvitse olla niin ankara itselleni. Ehkä voin hieman oikaista ja nähdä heikkouteni vahvuutena. Ihmisten parissa olemme parhaimmillamme, joten voin keskittyä vahvistamaan sosiaalisia taitojani itse pelon käsittelyn sijaan.
Aloitin siis korjausliikkeeni hyödyntämällä ihmissuhteitani vipuvoimana. Keskityin viettämään aikani ihmisten ympäröimänä ja pyrkien saamaan ihmiset ympärilläni viihtymään. Siis annoin parastani. Tämän kautta saatujen onnistumisten kautta myös itsevarmuus tietysti lisääntyy ja mitenkäs peloille käy sen jälkeen? Ne eivät enää tunnu kovin hurjille. Annan toisen esimerkin.
Pelkojen kohtaaminen lähtee liikkeelle niiden tunnistamisesta. Pelkäsin vielä kolme vuotta sitten esiintymistä niin paljon, että välttelin sitä useimmissa tilanteissa. Saatoin kyllä tunkea itseni puolialastomana lavalle koulun bileissä, mutta mikään kontrolloidumpi suoritus ei tullut kysymykseen. Keksin vaihtaa näkökulmaani. Sen sijaan, että olisin keskittynyt esiintymispelon voittamiseen päätin keskittyä kytevään haluuni esiintyä. Aloin vahvistaa tätä halua ja kuvitella itseäni tulevaisuudessa esiintymässä suurille yleisöille. Siis rupesin menemään pelkoani päin ja pyrin esiintymistilanteisiin aina kun mahdollista. Ei mennyt kovin kauaa, kun kehittynyt intohimo oli peittänyt pelon alleen. En siis käsitellyt koko pelkoa vaan jyräsin sen ylitse. Hyvä väliaikaisratkaisu joka vei minua suurin harppauksin elämässäni eteenpäin. Käsittelemätön pelko jäi silti kummittelemaan jonnekin mielen perukoille.
Vanha esiintymispelkoni kumpuaa samasta lähteestä kuin yksinäisyyden pelkoni tai ehkä vielä tarkemmin hiljaisuuden pelkoni. Molemmat liittyvät väärin ymmärrettyyn individualistiseen maailmankuvaan. Olin luonut itselleni kuvitelmia kaiken erillisyydestä ja näin muut ihmiset jotenkin uhkana. Tällaisella pelkojeni kunnioittamisella olin tehnyt itsestäni alttiimman kaikenlaiselle ulkoiselle ohjailulle. Jos koen yleisön uhaksi itselleni esiintymistilanteessa, niin mitä se voisi tarkoittaa isommassa mittakaavassa? Sama kuvitelma muiden ihmisten uhkaavuudesta ja ainaisesta kilpailusta oli reserviupseerikoulussa viemässä minua sotilasuralle. Kaikella kunnioituksella Puolustusvoimia kohtaan, onneksi tulin järkiini.
Rohkeuden rakentaminen kohtaamalla pelkojaan vähitellen on hyvä tapa tähteä liikkeelle, kun tiedostaa omat pelkonsa. Pelkojensa kohtaaminen pala palalta ei ole kenellekään mahdotonta. Olennainen osa onnistumista tällaisessa prosessissa on, ettei ole liian ankara itselleen vaan muistaa iloita jo pienistä onnistumisista. Olen esimerkiksi tällä hetkellä aivan liekeissä, jos olen viisi minuuttia onnistunut olemaan hiljaa ja tarkastelemaan vain sisäistä maailmaani. Myös NLP terapeutit ja muut taitavat poppatohtorit voivat tuoda suuria apuja pelkojen kukistamiseen. Olennaisin juju ei ollut kuitenkaan vielä tässä.
VÄÄRIN YMMÄRRETTY PELKO
Ihminen on täydellinen, siis aivan virheetön luontokappale. Tai oli ainakin jossain vaiheessa matkaa, ennen kuin jalostimme itsemme hunningolle. Kaikki sairastelut ja mentaalipuolen sekoilu mitä yhteiskunnassa on meneillään selittyy vieraantuneisuudellamme luonnosta. Villieläimet osaavat parantaa itsensä luonnossa todella vaikeista vammoista ja sairauksista hyödyntämällä oikeita luonnonlääkkeitä. Siitä miten ne siihen pystyvät ei taida olla kenelläkään tarkkaa ymmärrystä. Afrikannorsuilla on tapana painella yli 25 kilometrin päivämatkoja juuri ennen synnytystä löytääkseen oikeanlaisen puun, jonka hedelmissä on kipua lievittäviä ainesosia. Monet villieläimet kuolevat pian vankeuteen jouduttuaan, koska niillä on valmiina monia taudinaiheuttajia kehossaan, jotka ne pitävät kurissa yrteillä ja muilla itsehoitomenetelmillä. Esimerkiksi hullun lehmän tauti ei tee mitään hirville, mutta riipputissilehmille lähtö tulee välittömästi. Villieläimet pystyvät siis aivan uskomattomiin tekoihin elinvoimaisuutensa ylläpitämiseen. Vahvistusta väitteelleni haluavia suosittelen lukemaan kirjan Wild Health.
Luomakunnan huippu vai pilalle jalostettu katoava laji? Kuvassa petoeläimet Homo sapiens ja Canis lupus.
Jossain kohtaa matkaa me ihmiset tipuimme pikkaisen kelkasta. Ilmeisesti vallalla oleva käsitys on, että olemme evoluutiomme huipulla. Olemmehan kehittäneet paljon hienoja hilavitkuttimia ja juosseet satasen alle kymmeneen sekuntiin. Onko hyvinvoinniksi ja sivistykseksi kutsuttu kaupunkiasumismalli sähkölaitteineen osoitus rotumme parhaista päivistä? Tai kenties se, että lähes virheettömät talous- ja sairaanhoitojärjestelmämme tuovat toivoa myös huonommin edellytyksin syntyneille? Jos asiaa tarkastelee luonnon näkökulmasta, niin mielestäni olemme aika kaukana parhaista päivistämme. Harva ihminen selviäisi viikkoakaan luonnossa ilman jäätävää erävarustusta. Ne meistä jotka metsiin uskaltautuvat ovat varustustasoltaan lähempänä astronautteja kuin villieläimiä.
Yritän tässä puhua pelkojen voittamisesta ja luulin jo eksyneeni aiheesta, mutta tällä kaikella on tarkoituksensa. Jos haetaan syvempää vastausta omien tunteidensa käsittelyyn ja ihmisenä olemisen ymmärrykseen, on minulle miellyttävin lähestymiskulma tarkastella asiaa luonnon näkökulmasta. Me olemme kuitenkin jossain määrin vielä osana luonnon kiertokulkua. Olemme vain blokanneet itseltämme suuren määrän informaatiota mitä planeetallamme on meille tarjota päällystämällä kaupunkeja asfaltilla ja liikkumalla luonnossakin kumikengin varustettuina. En usko, että villieläimet oppivat vanhemmiltaan kaikkia tapoja pitää itsensä terveenä, vaan ne imevät informaatiota kaikkialta ympäriltään ja kommunikoivat luonnon kanssa. Ne siis käyttävät aistejaan täydellä kapasiteetillä. Me käytämme aisteistamme vain niitä, jotka olemme nimenneet ja joita on helppo käsittää. Suosittelen joskus kokeilemaan paljasjalkailua metsässä, jos haluat kehittää tuntoaistiaisi ja testata kuinka tunnelma muuttuu, kun et eristäkään itseäsi ympäristöstä megavarustuksella.
Pelko on luonnollinen selviytymisen kannalta keskeinen tuntemus. Kun sivistynyt elämämme on ollut pitkään varsin turvattua, tulkitsemme pelon tunnetta hieman vinoutunein tavoin. Erehdymme helposti luulemaan, että niitä asioita mitkä pelottavat ei kuulu tehdä, mutta entäs jos pelon tunteen tulkitsisi triggeriksi kasvuun? Siis näkisi sen tienviittana elämän osa-alueille, joissa täytyy kehittää itseään ihmisenä. Pelko on kuitenkin pelkkä ajatus, jolla ei ole kovin järkevää virkaa systeemissämme.
Olen toistaiseksi onneton meditoimaan tai tekemään mitään hiljentymisharjoituksia, mutta yhteen muotoon tästä kuitenkin kykenen. Tykkään liikkua yksin hiljaisessa metsässä ja vielä kun tarkenee, niin paljain jaloin. Siten olen saanut elämäni parhaat oivallukset. Kuten löysin näkökulman, että ehkä emme olekaan kaikki toisistamme niin erillisiä, vaan yritämme vain eristää itseämme. Ehkä eläimet ymmärtävät toisiaan, kasveja ja koko ekosysteemiä sen kautta, että ne kaikki ovat jatkuvasti kiinni saman planeetan pinnalla. Ikään kuin osana samaa verkostoa. Metsässä ollessani olen alkanut fiilistellä samaa ajatusta omalle kohdalleni. Jos olisin yhtä ja samaa verkostoa tai jopa tietoisuutta kuin muutkin olennot tällä planeetalla, niin tarvitsisiko minun kokea muita ihmisiä uhaksi? Siis jos en kokisi erillisyyden tunnetta muista ihmisistä, niin ehkä minun ei tarvitsisi pelätä esiintymistä, yksinäisyyttä, torjutuksi tulemista tai mitään muutakaan tässä elämässä. Ehkä kokonaisvaltaisin ratkaisu pelkojensa käsittelyyn piilee koko maailmankuvansa muokkaamisessa sellaiseen suuntaan, jossa ei ole mitään uhkaavaa. Luulen, että monet extremeurheilijat ja itsemurhapommittajat ajattelevat asiasta jotenkin näin. Jos tunnet jompiakumpia, niin suosittelen hakemaan heiltä vinkkejä pelkojensa voittamiseen.
Tässä muutama audio, joista oli itselleni paljon iloa uusien tarkastelukehysten rakentamisessa. overcoming fear ja owning your dark side.
Pelkojensa kanssa sovinnon tekeminen on perusta menestykkäälle elämälle. Kun tämä on kunnossa voi keskittyä parantamaan tehokkuuttaan. Seuraavaksi siis tarkastelussa energiamäärän nostaminen uudelle tasolle.
tiistai 11. lokakuuta 2011
Pelot kuriin!
Pyrin bloggaushistoriani alkuvaiheessa aina kirjoittamaan mahdollisimman avoimesti omasta elämästäni ja tärkeäksi kokemistani itsensä kehittämisen työkaluista. Analysoin välillä myös omia mokiani ja jaoin yksityisluontoisia asioita elämästäni. Nyt koko kirjoittelu on hyytynyt kun olen vähitellen käynyt säästeliääksi oman avoimuuteni suhteen. Syy lopahdukseen löytyi sisältäni, joten nyt täytyy tilittää.
Meillä on monenlaisia pelkoja. Anthony Robbinsin mukaan suurin osa peloistamme pohjautuu kahteen peruspelkoon. Nämä ovat torjutuksi tulemisen pelko ja rakkaudettomuuden pelko. Minun pahin pelkoni on kombinaatio näistä molemmista.
Vietettyäni kuusi päivää Robbinsin ja Suomen yrittäjäyhteisön seminaareissa pohtimassa elämääni toimintatapojani tein sijoitetun ajan arvoisen oivalluksen. En vielä tunnistanut syvintä pelkoani, mutta löysin jotain lähes yhtä tärkeää. Olen jo tottunut siihen, ettei seminaareissa tule hirveästi uutta tietoa, vaan pikemminkin muistutetaan perusasioista. Näen seminaarien tärkeimpänä sisältönä jo tiedettyjen asioiden siirtämisen vaikuttamaan käytännön toimintaan. Muistan turhautuneeni kerran Tiimiakatemialla, kun olin aivan liekeissä Asenne äänikirjasta. Vein kirjan kuunneltavaksi tiimilleni ja odotin muidenkin syttyvän. Sen sijaan sain "Samaa vanhaa p*skaa" tyyppisen vastaanoton. Turhauduin ja suutuin, kunnes lopulta tajusin heidän olevan oikeassa. Asennoitumisen merkittävyys on todellakin perusasia, jonka kaikki tietävät. Tieto sen tärkeydestä on kuitenkin turhaa, ilman sen hyödyntämistä.
Ihmisellä on taipumus suhtautua asioihin aina samalla tavalla. Ennakkoasenteemme asioita kohtaan määrittyy monimutkaisesta ketjusta pelkojamme, uskomuksiamme ja toiveitamme. Tässä nyt ei pitäisi olla kenellekään mitään uutta. Minulle oli kuitenkin jotain, minkä tajusin viidentenä seminaaripäivänä. Tiivistin sen muistikirjaani sanoin "Anything we do defines everything we do." Siis määrittelemme itsemme jokaisessa teossamme.
Blogiani lukeneet ja minut tuntevat ovat jo kauan sitten tunnistaneet minussa puolia, jotka ovat olleet itseltäni piilossa. Tietyt toistuvat toimintamallit tuottavat minulle vastaavanlaisia lopputuloksia elämäni jokaisella osa-alueella. Olen esimerkiksi hanakka innostumaan uusista asioista, mutta varsin keskinkertainen niiden loppuun asti saattamisessa. Tarvittiin viikko seminaarielämää, että pystyin näkemään näitä kaavioita omassa elämässäni. Pyörittelin Pessi Peuran elämä ja teot leffaa päässäni ja tajusin saavani elämäni jokaisella osa-alueella vastaavanlaisia lopputuloksia muutaman toiminta- tai ajatusketjun seurauksena. Saman oivalluksen olisin voinut saada varmasti myös yksin kotona meditoimalla, mutta tämä on minulle mahdottomien asioiden listalla. Etsin vastauksia mieluummin keskeltä hälinää.
Olemme parhaimmilla toimiessamme jonkin itseämme suuremman merkityksen puolesta. Tällöin motivoidumme korkeammilla hyveillämme ja kestämme parhaiten epävarmuutta. Useimmiten tekojemme taustalta löytyy kuitenkin myös pelkomotiiveja. Tästä ei ole mitään haittaa, kunhan pelkomme eivät ole tärkeimmät motivaattorimme. Pyyteetöntä vapaaehtoistyötä tekevät työskentelevät varmasti tunteakseen voivansa auttaa, mutta myös välttääkseen rakkaudetta jäämisen tunnetta. Siis korkeampi ja alempi motivaattori samassa paketissa.
Rakastan ihmisten seuraa ja olen aina ollut sosiaalinen. Kolikon kääntöpuolelta löysin syvän yksinäisyyden pelon. Näiden ominaisuuksien yhdistelmänä olen siis erittäin motivoitunut luomaan uusia suhteita. Kova motivaatio johtaa menestykseen... Jos siis joku on jo ehtinyt hämmästellä, että kuinka jaksan nuohota Jyväskylän yökerhoja jokaisena mahdollisena iltana, niin nyt löytyi syyt. Suomalaisittain epätyypillisen hillittyjen juomatapojeni ansiosta paikalliset ravintolat eivät ikävä kyllä paljon juhli asiakkuudellani. Saavatpahan tarjoilijaneitoset sentään pientä viihdykettä lähestymisyrityksistäni…
Pelkoni aiheuttamat lieveilmiöt eivät vielä tässä vaiheessa kuulosta kovin vakaville. Tämä oli kuitenkin vain yksi ilmenemismuoto. Olen esimerkiksi tunnistanut itsessäni addiktioherkkyyden, joka taitaa juontaa samasta lähteestä. Intensiivinen paneutuminen yhteen asiaan on tehokkain keino viedä huomio pois yksinäisyyden tunteesta. Siis pahin pelkoni aiheuttaa suurimmat ongelmani, mutta toimii toisaalta vahvistimena parhaille ominaisuuksilleni. Se saa minut paneutumaan asioihin addiktin intohimolla. Suuntaamalla voimavarani oikein voin siis käyttää pelkoani hyödykseni. Pelko on hyvä renki, mutta huono isäntä.
Syvimpien pelkojensa kaiveleminen on kovaa hommaa, mutta todella palkitsevaa. Haasteidensa tunnistaminen mahdollistaa ratkaisujen löytämisen ja menestyksekkäämmän elämän. Minä pelkään edelleen yksin olemista, vaikka tiedänkin paljon tekniikoita pelkojen poistamiseen. Opettelen parhaillaan elämään asian kanssa. Yritän uskaltautua olemaan välillä ihan hiljaa.
En usko olevani harvinaisuus näiden tunteiden kanssa. Pelkoni aiheuttaa minussa melko huvittavia toimintamalleja. Kun herään aamulla, laitan musiikin heti päälle. Selaan samanaikaisesti nettiä ja luen sähköpostia, kun syön aamupalaa. Tätä kirjoittaessani kuuntelen musiikkia, lankaan hampaitani, juon teetä ja syön manteleita. Siis kaikkia samaan aikaan. Jos toimintamallini kuulostaa länsimaisittain tyypilliseltä, niin voi vain kysyä, että mikä meitä kaikkia oikein motivoi. Olemme tottuneet hälinään. Hiljaisuudessahan tulee vain hulluksi.
Päädyttyäni ensimmäistä kertaa elämässäni asumaan yksin olen alkanut vähitellen tutustumaan hiljaisuuteen. Kuumottavaa hommaa. Olisi varmasti monelle kuumottavampaa kertoa julkisesti syvimmistä omana tietonaan pitämistään peloistaan. Minulle tämä oli helpotus. Enpä ole enää yksin pelkoni kanssa. Seuraavaksi tulen pelkoni herraksi ja tuhoan sen. Kerron sitten kuinka onnistuin. Luulen, että siihen saattaisi toimia tällainen taikakaava:
Meillä on monenlaisia pelkoja. Anthony Robbinsin mukaan suurin osa peloistamme pohjautuu kahteen peruspelkoon. Nämä ovat torjutuksi tulemisen pelko ja rakkaudettomuuden pelko. Minun pahin pelkoni on kombinaatio näistä molemmista.
Vietettyäni kuusi päivää Robbinsin ja Suomen yrittäjäyhteisön seminaareissa pohtimassa elämääni toimintatapojani tein sijoitetun ajan arvoisen oivalluksen. En vielä tunnistanut syvintä pelkoani, mutta löysin jotain lähes yhtä tärkeää. Olen jo tottunut siihen, ettei seminaareissa tule hirveästi uutta tietoa, vaan pikemminkin muistutetaan perusasioista. Näen seminaarien tärkeimpänä sisältönä jo tiedettyjen asioiden siirtämisen vaikuttamaan käytännön toimintaan. Muistan turhautuneeni kerran Tiimiakatemialla, kun olin aivan liekeissä Asenne äänikirjasta. Vein kirjan kuunneltavaksi tiimilleni ja odotin muidenkin syttyvän. Sen sijaan sain "Samaa vanhaa p*skaa" tyyppisen vastaanoton. Turhauduin ja suutuin, kunnes lopulta tajusin heidän olevan oikeassa. Asennoitumisen merkittävyys on todellakin perusasia, jonka kaikki tietävät. Tieto sen tärkeydestä on kuitenkin turhaa, ilman sen hyödyntämistä.
Ihmisellä on taipumus suhtautua asioihin aina samalla tavalla. Ennakkoasenteemme asioita kohtaan määrittyy monimutkaisesta ketjusta pelkojamme, uskomuksiamme ja toiveitamme. Tässä nyt ei pitäisi olla kenellekään mitään uutta. Minulle oli kuitenkin jotain, minkä tajusin viidentenä seminaaripäivänä. Tiivistin sen muistikirjaani sanoin "Anything we do defines everything we do." Siis määrittelemme itsemme jokaisessa teossamme.
Blogiani lukeneet ja minut tuntevat ovat jo kauan sitten tunnistaneet minussa puolia, jotka ovat olleet itseltäni piilossa. Tietyt toistuvat toimintamallit tuottavat minulle vastaavanlaisia lopputuloksia elämäni jokaisella osa-alueella. Olen esimerkiksi hanakka innostumaan uusista asioista, mutta varsin keskinkertainen niiden loppuun asti saattamisessa. Tarvittiin viikko seminaarielämää, että pystyin näkemään näitä kaavioita omassa elämässäni. Pyörittelin Pessi Peuran elämä ja teot leffaa päässäni ja tajusin saavani elämäni jokaisella osa-alueella vastaavanlaisia lopputuloksia muutaman toiminta- tai ajatusketjun seurauksena. Saman oivalluksen olisin voinut saada varmasti myös yksin kotona meditoimalla, mutta tämä on minulle mahdottomien asioiden listalla. Etsin vastauksia mieluummin keskeltä hälinää.
Olemme parhaimmilla toimiessamme jonkin itseämme suuremman merkityksen puolesta. Tällöin motivoidumme korkeammilla hyveillämme ja kestämme parhaiten epävarmuutta. Useimmiten tekojemme taustalta löytyy kuitenkin myös pelkomotiiveja. Tästä ei ole mitään haittaa, kunhan pelkomme eivät ole tärkeimmät motivaattorimme. Pyyteetöntä vapaaehtoistyötä tekevät työskentelevät varmasti tunteakseen voivansa auttaa, mutta myös välttääkseen rakkaudetta jäämisen tunnetta. Siis korkeampi ja alempi motivaattori samassa paketissa.
Rakastan ihmisten seuraa ja olen aina ollut sosiaalinen. Kolikon kääntöpuolelta löysin syvän yksinäisyyden pelon. Näiden ominaisuuksien yhdistelmänä olen siis erittäin motivoitunut luomaan uusia suhteita. Kova motivaatio johtaa menestykseen... Jos siis joku on jo ehtinyt hämmästellä, että kuinka jaksan nuohota Jyväskylän yökerhoja jokaisena mahdollisena iltana, niin nyt löytyi syyt. Suomalaisittain epätyypillisen hillittyjen juomatapojeni ansiosta paikalliset ravintolat eivät ikävä kyllä paljon juhli asiakkuudellani. Saavatpahan tarjoilijaneitoset sentään pientä viihdykettä lähestymisyrityksistäni…
Pelkoni aiheuttamat lieveilmiöt eivät vielä tässä vaiheessa kuulosta kovin vakaville. Tämä oli kuitenkin vain yksi ilmenemismuoto. Olen esimerkiksi tunnistanut itsessäni addiktioherkkyyden, joka taitaa juontaa samasta lähteestä. Intensiivinen paneutuminen yhteen asiaan on tehokkain keino viedä huomio pois yksinäisyyden tunteesta. Siis pahin pelkoni aiheuttaa suurimmat ongelmani, mutta toimii toisaalta vahvistimena parhaille ominaisuuksilleni. Se saa minut paneutumaan asioihin addiktin intohimolla. Suuntaamalla voimavarani oikein voin siis käyttää pelkoani hyödykseni. Pelko on hyvä renki, mutta huono isäntä.
Syvimpien pelkojensa kaiveleminen on kovaa hommaa, mutta todella palkitsevaa. Haasteidensa tunnistaminen mahdollistaa ratkaisujen löytämisen ja menestyksekkäämmän elämän. Minä pelkään edelleen yksin olemista, vaikka tiedänkin paljon tekniikoita pelkojen poistamiseen. Opettelen parhaillaan elämään asian kanssa. Yritän uskaltautua olemaan välillä ihan hiljaa.
En usko olevani harvinaisuus näiden tunteiden kanssa. Pelkoni aiheuttaa minussa melko huvittavia toimintamalleja. Kun herään aamulla, laitan musiikin heti päälle. Selaan samanaikaisesti nettiä ja luen sähköpostia, kun syön aamupalaa. Tätä kirjoittaessani kuuntelen musiikkia, lankaan hampaitani, juon teetä ja syön manteleita. Siis kaikkia samaan aikaan. Jos toimintamallini kuulostaa länsimaisittain tyypilliseltä, niin voi vain kysyä, että mikä meitä kaikkia oikein motivoi. Olemme tottuneet hälinään. Hiljaisuudessahan tulee vain hulluksi.
Päädyttyäni ensimmäistä kertaa elämässäni asumaan yksin olen alkanut vähitellen tutustumaan hiljaisuuteen. Kuumottavaa hommaa. Olisi varmasti monelle kuumottavampaa kertoa julkisesti syvimmistä omana tietonaan pitämistään peloistaan. Minulle tämä oli helpotus. Enpä ole enää yksin pelkoni kanssa. Seuraavaksi tulen pelkoni herraksi ja tuhoan sen. Kerron sitten kuinka onnistuin. Luulen, että siihen saattaisi toimia tällainen taikakaava:
1. Tunnista mitä asioita välttelet kohtaamasta.
2. Kohtaa pelkosi.
tiistai 13. syyskuuta 2011
Kaupunkikeräilyä
Syksyn myötä olen ottanut aamurutiinikseni syödä takapihan ruusupuskia tyhjäksi. Ei tarvitse huolehtia marjojen loppumisesta, sillä muut talon asukkaat eivät näytä näihin koskevan.
Miksi sitten syön marjoja keskeltä kaupunkia, vaikka muut ymmärtävät jättää ne rauhaan saasteisuuden vuoksi? En ole käynyt mittaamassa ruusunmarjojeni raskasmetallipitoisuuksia, mutta uskon jäämiä löytyvän. Luultavasti kaikki ruoka tällä planeetalla on rasittunut enemmän tai vähemmän säteilyllä ja saasteilla. Myrkyistä murehtimisen sijaan toteutan omia detoxaus protokolliani ja nautin ympäristöni antimista stressittömin mielin. Asun urbaanissa ympäristössä ja haluan hyödyntää sen tarjoamia mahdollisuuksia, enkä tyytyä vain tuontiruokiin.
Kasvihuonekasvatettua brasiliasta rahdattua hybridiluomubanaania mieluummin syön kaupunkialueelta poimitun villin tai puolivillin kotimaisen marjan. Itse kerätyn tai metsästetyn ruoan syömisestä saatavat terveyshyödyt ulottuvat hieman pelkkien ravintoaineiden vertailun ulkopuolelle. Uskon syömisen olevan ravintoaineiden tutkiskelun lisäksi paljon myös fiilislaji. Itselleni tulee hyvä olo kun kerään ravintoani suoraan luonnosta ja koen pystyväni hyödyntämään elinympäristöäni.
Ystäväni esitteli minulle taannoin äitinsä kauppaamia suomalaisia "punajuuri, parsakaali, appelsiini, mustikka yms..." pillereitä, joista kuulemma saa paljon elinvoimaa. Suosittelin jatkamaan pillereiden parissa, koska ainakin usko tuotteeseen oli sen verran hyvä, että placebohyödyt ovat huipussaan. Lääkinnällisistä vaikutuksistahan suuri osa on placeboa, mikä on pitkään aiheuttanut tutkijoille harmaita hiuksia. Näin tavallisena huipputerveyden tavoittelijana en viitsi murehtia sitä, että ovatko saamani hyödyt placeboa vai jotain muuta. Tykkään siis ottaa placebon puolelleni ja käyttää erilaisia keinoja efektin vahvistamiseen.
Kantokääpä (Fomitopsis pinicola)
Kiinalaisen lääketieteen mukaan maistaminen on olennainen osa yrttilääkintää. Eli nielemällä kapseloidun 17 kasvijauheen kombinaation elimistömme ei tiedä mitä odottaa, ennen kuin vatsahapot saavat kapselin sulatettua. Sen sijaan poimiessa tyrnimarjan satamasta Jyväsjärven rannalta elimistösi alkaa jo puskan nähdessään valmistautua kasvin hyödyntämiseen. Kun poimit, tutkit, haistat ja maistat löytöäsi annat kehollesi signaaleja siitä, että mitä on tulossa. Tyrnimarjoja löytäessäni ajatusketjuni oli suunnilleen seuraava: "Oooh, tyrnimarjapensas(Hippophaë rhamnoides) keskellä kaupunkia ja marjat on säästetty minua varten! Toinen marjaton pensas on selvästi pölyttäjäpensas Rudolf tai Tarmo lajikkeeltaan ja toinen on tyttömäisempi marjova pensas. Koska en ole varautunut keruuvälineistöllä niin syönpäs vain paikalla niin paljon kuin mieleni tekee ja vastaanotan huikeat määrät c-vitamiinia vahvistamaan vastustuskykyäni ja tuomaan auringon energiaa sisälleni syksyn pimeyden keskelle. Poiminpa mukaani vielä muutaman lehden ja keitän niistä illalla teetä juuri keräämieni Fomes fomentariuksen, Fomitopsis pinicolan ja Inonootus obliquus kääpien seurana. Näin hyödynnän tasapainoisesti kasvin eri osia ja saan happamien marjojen lisäksi myös lehtien alkaalisempia mineraaleja ja fenolisia yhdisteitä. Toivottavasti alueen maaperä ei ole kovin saastunutta tai lannoitettua, vaikka c-vitamiini ja terve bakteerikantani huolehtivat kyllä suurimmat ympäristömyrkyt pihalle. Tyrniä ei onneksi karujen rantojen kasvina paljon tarvitsekaan hoitaa tai lannoittaa." Marjoja aikani syötyäni jatkoin kotiin teenkeittoon keskimääräistä noin kolmanneksen virkeämmin liikkein 22 prosenttisesti c-vitamiinin ja polyfenolien ansiosta ja 78 prosenttisesti placebosta hyötyneenä.
Suosittelen vahvistamaan uskoa mielen voimaan katsomalla Areenasta placebohyödyistä tieteellisestä näkökulmasta kertovan dokumentin Mielen salattu voima.
Urbaanien keräilijöiden tueksi on Helsingissä kaupungin antimien hyödyntämistä helpottamaan perustettu satokartta sivusto.
Sivuston ylläpitäjien kommentit kaupunkisaaliin turvallisuudesta:
Moni miettii ilmansaasteiden tai maassa olevien raskasmetallien vaikutusta kaupunkiruoan syömäkelpoisuuteen. Helsingissä on tuhansia palstaviljelijöitä ja siirtolapuutarhureita, jotka nauttivat ilmeisen turvallisesta sadostaan. Ympäristöjärjestö Dodo ry:n kaupunkiviljelijöiden 2009 teettämän tutkimuksen mukaan Pasilan ratapihalla kasvaneet punajuuret olivat täysin syömäkelpoisia.
Intohimonani on oppia hyödyntämään oman ympäristöni tarjoamia mahdollisuuksia parhaani mukaan. Yksiöni alkaa käymään ahtaaksi erilaisten hapatus, kuivaus, idätys, kasvatus ja pakastusprojektien keskellä. Uskon villiruokien keräämisen ja säilömisen opettelun olevan yksi parhaista pitkäaikaissijoituksista tulevaisuuteensa. Valotan strategioitani teeman ympärillä täällä lisää syksyn mittaan, omaan rauhalliseen tahtiini.
Minulta kysellään usein hyviä kohteita hankkia laadukasta lihaa ja muuta puhdasta ruokaa. Suosittelen tutustumaan Löydä Luomusi sivustoon ja vinkkaamaan sen ylläpitäjille hyvistä kohteista kattavan tietopankin aikaansaamiseksi. Suomi se vaan luomuuntuu...
maanantai 29. elokuuta 2011
Mieskunnon ylläpito
Naisferomonien haistelu on yksi tapa buustata miehisyyttään. Tässä artikkelissa keskitytään kuitenkin tarkastelemaan ravintovalintojen merkitystä.
ONGELMIEN TAUSTATEKIJÄT
Maapallolla on meneillään pienimuotoinen kriisitilanne urospuolisten eläinten lisääntymiskyvyn suhteen. Tutkaillaan sitten ihmisiä, kaloja tai lintuja niin kaikkien lajien keskuudessa on sama trendi päällä. Urosten sperman laatu heikkenee, määrät vähenevät, maskuliiniset käytöstavat vähenevät ja erilaiset välimallin sukupuolimutaatiot lisääntyvät. Käsittelen seuraavassa syitä näiden ilmiöiden taustalla ja esittelen toimintamalleja ongelmien ehkäisemiseen. Keskityn jälleen miehisten haasteiden pyörittelyyn, laajemman hands on kokemukseni vuoksi. Naislukijoillekin löytyy toki hyviä vinkkejä puolison aamupirtelöön piilotettavien yrttien suhteen.
Ensimmäinen merkittävä askel miesten maskuliinisuuden vähentämiseen otettiin vuonna 1516, kun Saksassa ajettiin läpi oluen puhtauslaki. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että perinteisesti testosteronin täyteiset, toisinaan jopa psykoaktiiviset oluet vaihdettiin laihempiin nykyaikaisempiin versioihin. Sukupuolista vireyttä lisäävien yrttien käyttö oluissa kiellettiin ja sen sijaan niihin alettiin laittaa väsyttävää feminiinistä humalaa (Humulus lupulus). Tätä perusteltiin humalan antibakteerisilla ominaisuuksilla, vaikka aivan vastaavat ominaisuudet saadaan esimerkiksi huomattavasti tasapoainoisemmasta kanervasta (Calluna vulgaris). Humala on yksi estrogeenisimpiä kasveja aiheuttaen eturauhasessa testosteronin muuntumista dihydrotestosteronin (DHT) sijaan estradoli nimiseksi estrogeeniksi. Se linkittyy myös voimakkaasti eturauhasen liikakasvuun (BPH) ja eturauhassyöpään. Toinen pitkän käyttöhistorian kasvi (Cannabis sativa) samasta kasviperheestä (Cannabaceae) on samalla tavoin voimakas kasviestrogeeni. Nuori mies, pilvee ja kalja, rakkautta ja maailmanrauhaa. Kun oppii tuntemaan eri kasvien vaikutustapoja alkaa huomata niiden suurkuluttajissa samankaltaistumisen piirteitä, joiden taustalla vaikuttavista tekijöistä he ovat autuaan tietämättömiä. Kirjassa Food of the Gods psykoaktiivisten aineiden käyttöhistoriaa tutkinut Terrence McKenna piirtää yhteyden 60-70 luvulla hippipiireissä alkaneen hiusten pitenemisen ja kannabiksen estrogeenisten vaikutusten välille.
Kasveilla ja niiden eri osilla on omat sukupuoliset vaikutustekijänsä. Niitä ei tarvitse hormonaalitasapainoisesta syömisestä kiinnostuneen tuntea sen tarkemmin, vaan voimakkaimpien estrogeenien ja androgeenien lähteiden tunteminen riittää hyvien tuloksien saavuttamiseen. Peruselintarvikkeiden kohdalla vältettävien listalla on itselläni keskeisinä soija, pellava, humala ja hampunsiemen, suosittavien listalla punainen liha (etenkin urospuolinen), kananmuna, mäti, chiasiemen, manteli, selleri ja nokkonen.
Ravinnossa kasvien sukupuoliominaisuuksien huomioiminen on vielä helppoa. Toinen etenkin eläinkunnassa voimakkaasti näkyvä ilmiö onkin paljon hankalammin hallittavissa, nimittäin kemikaalien hormonaalisten vaikutusten huomiominen. Ympäristömme on saa erilaisista torjunta-aineista, lannotteista ja lääkeaineista, joista monet toimivat elimistössä hormonien tavoin. Näiden aineiden toistaiseksi pienet pitoisuudet eivät ikävä kyllä paljoa lohduta. 20 vuotiaalla miehellä on veressään noin 5 nmol/L vapaata testosteronia, joka erottaa hänet naisesta. Tämä on todella pieni määrä ja kertoo hormonien häviävän pienten määrien suurista vaikutuksista. 1920 Yhdysvalloissa miesten ja naisten elinikäennuste oli sama, nykyisin naisilla se on 8 vuotta enemmän. Tuosta vuodesta miesten eturauhassyöpien määrä on kasvanut käsi kädessä kemikaalien lisääntymisen kanssa. Testosteronitasojen ylläpito ei ole vain mieskunnon kannalta keskeinen asia, vaan se on isossa roolissa myös miesten yleisterveyden ylläpidossa. Hormonaalisten häiriötekijöiden välttäminen kemian puolelta on haastavaa, mutta siihenkin voi vaikuttaa. Muovit ovat merkittäviä ksenoestrogeenien lähteitä, monet lääkkeet sotkevat hormonitoimintaa, kuten myös kasvien torjunta-aineet. Esimerkiksi pahamainen nyttemmin kielletty torjunta-aine DDT toimii elimistössä estrogeenin nimeltä estradioli tavoin. Pohjoisamerikan villieläinten veressä DDT pitoisuudet ovat olleet noin tuhatkertaisia verrattuna luontaisen estradiolin määrään. Myös esimerkiksi yleisesti kurkkujen, tomaattien, sipuleiden ja mansikoiden viljelyssä käytetty vinclozoliini on voimakas androgeenien vastavaikuttaja. Tässä on yksi keskeinen tekijä, miksi en juuri vaivaa päätäni tehotuotannon puolesta liputtavien luomuvihaajien argumenteilla.
ANDROPAUSSI
Hormoniongelmille moni naureskelee niin kauan kuin oma keppi heiluu. Jos alkaa huomioida hormonaalisia tekijöitä vasta siinä vaiheessa kuin ongelmia ilmenee, niin voi olla kusessa. Jopa niin kirjaimellisesti, ettei saa sitä omin voimin pihalle eturauhasen huonon kunnon vietyä paineentuottokyvyn. Naisten menopaussi on lääkeyhtiöidenkin hyvin huomioima tunnustettu haaste. Miesten vastaava ilmiö eli andropaussi on jäänyt paljon vähemmälle huomiolle. Andropaussi tulee hiljalleen aiheuttaen lieviä oireita, joita ei usein osata yhdistää hormonitoimintaan liittyviksi. Miesten testosteronitasot eivät juurikaan laske iän myötä, mutta vapaan testosteronin määrä veressä laskee noin neljästä kymmenestä ikävuodesta 1.2% vuosivauhdilla. Elimistön kyky muuttaa testosteronia DHT:ksi heikkenee ja yhä suurempi osa siitä muuttuu naishormoni estradioliksi. Lääkeyhtiöt tarjoavat ongelmien ilmetessä avuksemme testosteronipiikkejä tai tablettimuotoisia testosteronivalmisteita. Uskon elimistön luonnonmukaista toimintaa tukevien valmisteiden paremmuuteen pitkässä juoksussa, joten seuraavaksi käsittelen keinoja tukea hormonitoimintaansa elämäntapavalinnoilla ja näin ehkäistä ongelmia.
EHKÄISE ANDROPAUSSI
Lähdevesi
Maapallomme on sillä tavoin saastutettu, ettemme voi välttyä kemikaalien ja säteilyn haitallisilta vaikutuksilta enää missään. Se ei tee meitä murheelliseksi, vaan sen faktan kanssa on opittava elämään. Voisi luulla, ettei maapallolta löydy enää mitään saastumatonta ravintoa, mutta itse asiassa yhtä keskeisintä elementtiä ravinnostamme voimme saada vielä puhtaana, nimittäin vettä. Olemme melskanneet planeetallamme viimeiset sata vuotta aiheuttaen ekosysteemiin monenlaista hämmennystä, mutta syvällä maanalla säilyneisiin vesivarantoihin emme ole vielä juurikaan ehtineet vaikuttaa. Lähdevesi on keskeisimpiä keinoja elimistön rakentamisessa puhtaasta hienorakenteisesta materiaalista. Säännöllisesti lähdevettä juomalla (mikä on Suomessa helpommin toteutettavissa kuin juuri missään maailmalla) voi siis ilmaiseksi rakentaa elimistönsä noin 70 prosenttisesti puhtaasti. Mielestäni tämä on äärimmäisen keskeistä kehon luonnollisen toiminnan kannalta ja olen erittäin vakuuttunut lähdeveden pyhyydestä käytettyäni sitä pitkään ainoana juomavetenäni. Lähdeveden juomista suosittelen kokeilemaan viikon ajan ja sen jälkeen maistamaan kraanavettä uudelleen. Yleensä ei tee mieli palata vanhaan toimintamalliin. Käytännössä veden lähteeltä hakemiseen rutinoituminen on hyvin pieni teko suuressa osassa Suomea. Lähimmistä lähteistäsi tietoa saat kyselemällä paikkakuntasi ikäihmisiltä vihjeitä löydälähde sivustolta.
Ksenoestrogeenien ja kemiallisten luonnottumuuksien välttely
Opettele käyttämään lasista juomapulloa. Veden seisottaminen muovissa etenkin auringonpaisteessa, on jatkuvaa muoviteen hauduttamista. Jätä torjunta-aineilla kasvatetut hybridihedelmät ostamatta ja käy sen sijaan marjastamassa, vaikka kaupan pakastealtaalla. Käytä erityistä harkintaa ennen kemiallisten lääkkeiden käyttöä ja selvitä mahdolliset sivuvaikutukset.
Fytoestrogeenit
Kolme keskeisintä ovat soija, pellava ja humala. Millään näistä ei ole perinteistä käyttöhistoriaa ruokavalion kulmakivinä. Soijaan perustuva kasvisruokavalio on uusi keksintö maailmanhistoriassa, enkä usko sen kestävyyteen. Suosittelen mieluummin valitsemaan perusruoakseen sellaisia lajikkeita, joilla on käyttöhistoriaa ruokavalion perustana. Pellavansiemenöljyä voi käyttää kohtuudella hyvien rasvahappojen vuoksi, mutta etenkin pellavarouhe kannattaa jättää kauppaan. Oluen suosittelen vaihtamaan viiniin tai harjoittelemaan itse oluen valmistuksen jalon taídon. Lakujuuren keitosta pakuriteen kylkiäisenä innostuneita joudun muistuttamaan myös lakritsin feminiinisistä ominaisuuksista.
Testosteroni-estrogeeni konversion välttely
Nokkosenjuuritinktuura. Estää testosteronia estradioliksi muuntavaa aromataasientsyymiä toimimasta. Estää myös DHT:tä kiinnittymästä Sukupuolihormoneja sitovaan globuliiniin ja lisää näin vapaan testosteronin määrää.
VOIMARUOKIA
Männynsiitepöly
Metsien valtias, maskuliinisin kasvi planeetallamme (Pinus sylvestris) tuottaa todella ravinteikasta ja testosteronista siitepölyä. Myös männyn siemenet ovat testoruokaa. Männyn siitepöly on elintärkeä kasviravinne monille mäntymetsän kasveille, niin paljon kasvutekijöitä se sisältää. Olen havainnut hyötyjä myös pre-workout buusterina.
Chiasiemen
Mayojen perinteinen soturiruoka. Tällä hetkellä keskeisin kalorien lähde kasvikunnasta omassa ruokavaliossani. Hyvin ravinteika androgeeninen ruoka hyvällä rasvahappotasapainolla. Rasvahappotasapaino linkittyy myös miehiseen terveyteen sillä omega-6 rasvahapot stimuloivat eturauhasen kasvua, kun taas omega-3 rasvahapot hillitsevät sitä.
Punainen liha
Etenkin urospuolisten eläinten liha on erittäin androgeenistä. Lihan kohdalla luomu/ villi laatu on erittäin keskeistä. Tehotuotetun lajille epätyypillisesti ruokitun eläimen liha voi olla omega 6- omega 3 suhteeltaan jopa 50:1. Ruoholla ruokitulla karjalla tämä on lähempänä ihmiselle suotuisaa 1:1 suhdetta. Jos olet luopunut viljan syönnistä vakuututtuasi sen tarpeettomuudesta, syömäsi karjan ruokavalio on seuraava tekijä, joka on hyvä tiedostaa. Viljaa syöttämällä lihotettu 1.2 vuotiaana teurastettu eläin, joka kuolisi vastaavilla elintavoilla muutenkin parin vuoden sisään ei juurikaan edusta sitä mistä yritän nyt puhua. Parasta mahdollista olisi ostaa metsästysseuralta vaikka puolikas peura ja käyttämään siitä kaikki osat myös alkaalisten mineraalien saannin varmistamiseksi.
Manteli
Sinkki pienentää eturauhasta ja on keskeisin mineraali sperman tuotannon kannalta. Tekee chian kanssa mainion pohjan testosteronin katkuiseen eliksiiriin.
Valkosipuli
Eräs ystäväni kommentoi valkosipulista "en voi käyttää ennen meditointia, lähtee päässä aikuisviihde pyörimään". Edistää veren virtausta keskeisillä alueilla.
Härkäpapu
Liian suuret käyttömäärät idätettyjä härkäpapuja voivat aiheuttaa priapismia, joskus kivuliastakin spontaania jäätävää heijaria. Käytä kohtuudella.
Eksoottiset
Sahapalmu (Serenoa repens)
Yohimbe (Pausinystalia yohimbe) Suosittelen tutustumaan kasviin huolella ennen käyttöönottoa sivuvaikutustensa vuoksi.
Siberian ginseng
Panax ginseng
Tienci ginseng
Tribulus(Tribulus terrestris)
Mucuna(Mucuna pruriens)
Jos lisäravinteiden kanssa haluaa alkaa kikkailemaan, niin keskeisinä mailan varren kovettajina maininnan ansaitsevat L- arginiini, L-tyrosiini, L-phenyylialaniini, L-tyrosiini, L-choliini ja sinkki. Kaikki elimistön steroidihormonit muodostuvat välttämättömästä ei välteltävästä rasvahaposta nimeltä kolesteroli. Tämä rasvahappo on niin keskeinen elimistössämme, että pystymme tuottamaan sitä itsekin jonkin verran. Omalla kohdallani liiallisen kasvissyönnin seurauksena isoimmat hyödyt eläinkunnan tuotteista sain lisättyäni ruokavaliooni runsaasti voita.
Teini-ikäisille tyypillinen talttumaton aamuheijari on hyvä indikaattori terveistä testosteronitasoista. Jos siis joudut suorittamaan aamun ensimmäisen vessakäyntisi kobra-asanassa taiteillen, niin suhtaudu tilanteeseen kiitollisuudella. Myös holtiton seksuaalinen halukkuus on terveyden merkki, eikä suinkaan häpeän aihe ;)
Seuraavaksi tämä vapaa kirjailija siirtyy stimuloimaan hormonitoimintaansa maastavedon pariin. Ravintovalinnat ovat vain yksi monista tavoista vaikuttaa elimistönsä prosesseihin. Testosteronin tuotantoaan voi stimuloida vaikkapa haistelemalla vastakkaisen sukupuolen ominaistuoksuja, mutta tämä nyt ei ole suinkaan välttämätöntä… Valitse itsellesi luontevimmat keinot ja pidä itsesi vireessä olosuhteista riippumatta!
Artikkeliin inspiraationa toimivat muun muassa Stephen Harrod Buhnerin Natural testosterone plan, Jonathan Wrightin Maximize your vitality and potency for men over 40 sekä Daniel Vitaliksen ja Dr. William Wongin haastattelut oneradionetworkista ja thebestdayever.comista.
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
Masculine beer
Lupasin taannoin jakaa ohjeeni laadukkaan oluen valmistukseen. Tällä kertaa lupaus ei jäänyt katteettomaksi, vaan löydät kaksiosaisen videosarjan artikkelin lopusta (jos oluthammastasi kolottaa, niin siirry suoraan sinne). Englanninkielinen toteutus tekee kielellisestä ilmaisusta hieman tavallista kankeampaa, mutta uskon ajatuksen kuitenkin tulevan selväksi. Viivytin julkaisua varmistaakseni ensimmäisen olueni onnistumisen, ennen kuin lähden jakamaan asiasta tietoa. Tätä kirjoittaessani siemailen vieno hymy korvissa ensimmäisen korkkaamani pullon hennon yrttistä, makeahkoa, pakurista oluellista sisältöä. Parasta olutta mitä olen koskaan saanut maistaa. Oma vaivannäkö voi aiheuttaa pientä plaseboa maun ylivoimaistumisen suhteen. Oma olut paras olut.
Kun laadukkaasta ruoasta puhutaan, olen suurisydäminen rakastaja. Olen aina valmis kokeilemaan uusia tapoja lähestyä syömistä ja pyrin tutustumaan erilaisiin ruokakulttuureihin ja erilaisiin näkökulmiin suhtautua ravitsemukseen. Koen avoimen suhtautumisen suureksi vahvuudekseni etsiessäni itselleni optimaalista dieettiä ja opetellessani samalla ymmärtämään mitä terveellinen syöminen merkitsee. On täytynyt hyväksyä, ettei ravitsemuksessa samat säännöt päde kaikille. Lähes raakavegaaninen dieetti millä elin välillä on toimiva malli joillekin ja ehkä minullekin jonain toisena aikana, mutta ei tässä vaiheessa elämää. Mieli ja keho ovat olleet huomattavasti terveempinä biisonin ja highlanderin lihan ja sisäelinten vaihduttua ruokavalion kulmakiviksi. Punaisen lihan seurana on perinteisesti käytetty punaista viiniä ja tätäkin yhtälöä on tullut välillä koeteltua. En ole varma onko tämä absoluuttisesti terveellisin toimintamalli, mutta makunautinnollisena kulinaarisena yhtälönä saa hetken hakea kauniimmin liittoutuvaa kaksikkoa.
Optimaalisen ruokavalion löytämisessä tärkeäksi on eri mallien testailun lisäksi osoittautunut kehon kuuntelun oppiminen. Elävän ravinnon lisäämisen yksi selkeimmistä hyödyistä on, että siinä oppii tuntemaan selvemmin eri ruokien soveltuvuuden omaan koneistoon. Päädyin kääntämään kelkaani eläinpainotteisempaan raakailuvaiheen jälkeen erilaisten kehotyyppianalyysien ja itsetutkiskelun jälkeen. Ihan riitti kun meditoin hetken omaa peilikuvaani ja huomasin näyttäväni niin luolamiehelle, että teki heti mieli lähteä metsästämään. Jopa me suomalaiset olemme geneettisesti keskenämme hyvin erilaisia ja myös siksi meille sopii hyvin erilaiset ruokavaliot. Karppaaminen, fruitarismi, veganismi ja muut ruokapoliittiset ryhmittymät ovat ehkä kaikki oikeassa oikean ihmistyypin osuessa kohdalle. Viljojen terveyshaittoja koskevien tutkimusten perusteella koko tämän kasvikunnan osan demonisointi (paleot, karppaajat), on esimerkiksi selkeätä liioittelua. Kehotyyppijaotteluista mielenkiintoisiksi ja myös omalla kohdallani yhteensopiviksi ovat osoittautuneet ayurvedinen ja veriryhmään perustuva jako.
Riippumatta siitä minkälaista makrojakaumaa ruokavalioltaan hakee, syökö illalla, aamulla vai öisin, pureskeleeko vai nieleekö kokonaisena, kypsentääkö, blendaako vai juissaako, niin yksi asia on kaikissa dieeteissä sama. Alkuperäinen villiruoka on luotu ihmisyhteensopivammaksi kuin jalostetut hybridilajikkeet, oli ne sitten eläimiä, kasveja tai bakteereja. Tutustuminen Ossi Kakkoon oli todellinen silmien avaaja siihen, että jopa näillä leveysasteilla kaiken ruokansa voi saada luonnosta.
Jos näet Jyväskylän metsissä vähäpukeisen eläimellistä käytöstä jäljittelevän puolivilliintyneelle näyttävän ihmislapsen, saatat nähdä harhoja. Voi myös olla, että olen innostunut mustikanpoiminnan lomassa fiilistelemään sitä miltä villieläimestä tuntuu, kun se liikkuu metsässä ja tuntee täydellisesti oman reviirinsä. Mikä on se aistien tarkkuus, ympäristöstä välittyvän informaation tulkintakyky ja kommunikaatiotaito luonnon kanssa. Liikun vapaa-aikanani paljon luonnossa jokin kasvio mukanani opetellen kasviperheitä ja keräillen kasveja jotka tunnistan syötäviksi ruokavalioni monipuolistamiseksi. Tälläkin hetkellä kattilassani porisee loistava luustonvahvistustee peltokortteesta ja nokkosesta. Mineraalipitoisuudet villikasveissa ovat omalla tasollaan verrattuna vesiviljeltyihin ruukkuyrtteihin.
Tarinoita villiruoan hyödyntämisestä on odotettavissa myös jatkossa. Jos olet kiinnostunut oppimaan lähimetsän vihannesosaston hyödyntämisestä, niin suosittelen hakemaan kirjastosta maastokasvion toiminnan tueksi. Olen kiitollinen, että opin keräämään vain tunnistamiani kasveja ennen kuin ehdin tehdä itselleni harmia. Tämä kannattaa pitää nyrkkisääntönä. Seuraavaksi luvassa videoita alkoholijuomien ihmemaasta. Aiheesta on käyty kevyttä keskustelua facebook sivullani, jonne aktiivisemmin jaan tietoa tekemisistäni. Uudet ystävät ovat aina tervetulleita!
Informaatio on tarjolla. Lisääntymiskykyisyytensä säilyttämisestä kiinnostuneet miehet, tarttukaa syöttiin. No more tittie growing beers!!
"No soldier can fight unless he is properly fed on beef and beer."
-John Churchill
Kun laadukkaasta ruoasta puhutaan, olen suurisydäminen rakastaja. Olen aina valmis kokeilemaan uusia tapoja lähestyä syömistä ja pyrin tutustumaan erilaisiin ruokakulttuureihin ja erilaisiin näkökulmiin suhtautua ravitsemukseen. Koen avoimen suhtautumisen suureksi vahvuudekseni etsiessäni itselleni optimaalista dieettiä ja opetellessani samalla ymmärtämään mitä terveellinen syöminen merkitsee. On täytynyt hyväksyä, ettei ravitsemuksessa samat säännöt päde kaikille. Lähes raakavegaaninen dieetti millä elin välillä on toimiva malli joillekin ja ehkä minullekin jonain toisena aikana, mutta ei tässä vaiheessa elämää. Mieli ja keho ovat olleet huomattavasti terveempinä biisonin ja highlanderin lihan ja sisäelinten vaihduttua ruokavalion kulmakiviksi. Punaisen lihan seurana on perinteisesti käytetty punaista viiniä ja tätäkin yhtälöä on tullut välillä koeteltua. En ole varma onko tämä absoluuttisesti terveellisin toimintamalli, mutta makunautinnollisena kulinaarisena yhtälönä saa hetken hakea kauniimmin liittoutuvaa kaksikkoa.
Optimaalisen ruokavalion löytämisessä tärkeäksi on eri mallien testailun lisäksi osoittautunut kehon kuuntelun oppiminen. Elävän ravinnon lisäämisen yksi selkeimmistä hyödyistä on, että siinä oppii tuntemaan selvemmin eri ruokien soveltuvuuden omaan koneistoon. Päädyin kääntämään kelkaani eläinpainotteisempaan raakailuvaiheen jälkeen erilaisten kehotyyppianalyysien ja itsetutkiskelun jälkeen. Ihan riitti kun meditoin hetken omaa peilikuvaani ja huomasin näyttäväni niin luolamiehelle, että teki heti mieli lähteä metsästämään. Jopa me suomalaiset olemme geneettisesti keskenämme hyvin erilaisia ja myös siksi meille sopii hyvin erilaiset ruokavaliot. Karppaaminen, fruitarismi, veganismi ja muut ruokapoliittiset ryhmittymät ovat ehkä kaikki oikeassa oikean ihmistyypin osuessa kohdalle. Viljojen terveyshaittoja koskevien tutkimusten perusteella koko tämän kasvikunnan osan demonisointi (paleot, karppaajat), on esimerkiksi selkeätä liioittelua. Kehotyyppijaotteluista mielenkiintoisiksi ja myös omalla kohdallani yhteensopiviksi ovat osoittautuneet ayurvedinen ja veriryhmään perustuva jako.
Riippumatta siitä minkälaista makrojakaumaa ruokavalioltaan hakee, syökö illalla, aamulla vai öisin, pureskeleeko vai nieleekö kokonaisena, kypsentääkö, blendaako vai juissaako, niin yksi asia on kaikissa dieeteissä sama. Alkuperäinen villiruoka on luotu ihmisyhteensopivammaksi kuin jalostetut hybridilajikkeet, oli ne sitten eläimiä, kasveja tai bakteereja. Tutustuminen Ossi Kakkoon oli todellinen silmien avaaja siihen, että jopa näillä leveysasteilla kaiken ruokansa voi saada luonnosta.
Jos näet Jyväskylän metsissä vähäpukeisen eläimellistä käytöstä jäljittelevän puolivilliintyneelle näyttävän ihmislapsen, saatat nähdä harhoja. Voi myös olla, että olen innostunut mustikanpoiminnan lomassa fiilistelemään sitä miltä villieläimestä tuntuu, kun se liikkuu metsässä ja tuntee täydellisesti oman reviirinsä. Mikä on se aistien tarkkuus, ympäristöstä välittyvän informaation tulkintakyky ja kommunikaatiotaito luonnon kanssa. Liikun vapaa-aikanani paljon luonnossa jokin kasvio mukanani opetellen kasviperheitä ja keräillen kasveja jotka tunnistan syötäviksi ruokavalioni monipuolistamiseksi. Tälläkin hetkellä kattilassani porisee loistava luustonvahvistustee peltokortteesta ja nokkosesta. Mineraalipitoisuudet villikasveissa ovat omalla tasollaan verrattuna vesiviljeltyihin ruukkuyrtteihin.
Tarinoita villiruoan hyödyntämisestä on odotettavissa myös jatkossa. Jos olet kiinnostunut oppimaan lähimetsän vihannesosaston hyödyntämisestä, niin suosittelen hakemaan kirjastosta maastokasvion toiminnan tueksi. Olen kiitollinen, että opin keräämään vain tunnistamiani kasveja ennen kuin ehdin tehdä itselleni harmia. Tämä kannattaa pitää nyrkkisääntönä. Seuraavaksi luvassa videoita alkoholijuomien ihmemaasta. Aiheesta on käyty kevyttä keskustelua facebook sivullani, jonne aktiivisemmin jaan tietoa tekemisistäni. Uudet ystävät ovat aina tervetulleita!
Informaatio on tarjolla. Lisääntymiskykyisyytensä säilyttämisestä kiinnostuneet miehet, tarttukaa syöttiin. No more tittie growing beers!!
"No soldier can fight unless he is properly fed on beef and beer."
-John Churchill
sunnuntai 17. heinäkuuta 2011
Opettele fermentoimaan.
Välillä kuulen toivomuksia reseptiikan lisäämisestä tänne laaturavintoon perehtymisen tueksi. En itse niinkään perusta tarkoista resepteistä, vaan tykkään nähdä luomukseni uniikkeina taideteoksina. Onneksi muut hoitavat reseptien virtualisointia tyylillä.
Helmi löytö melko simppeliin reseptiikkaan aistitasolla.blogspot.com.
Hifistelyä Marialta menejatieda.blogspot.com
Aina luotettava rollit4.blogspot.com
Omat ruokailutottumukseni kääntyivät taas enemmän kypsennettyä ruokaa sisältävään primal suuntaan elettyäni aikani hyvin kasvispainotteisella raakailulinjalla. Tuli fiilis testata eläinkuntaa enemmän hyödyntävää dieettiä kuunneltuani riittävästi Daniel Vitaliksen perusteluja aiheen puolesta oneradionetworkin loistavista ilmaisista haastattelupätkistä. Kun tutustuminen veriryhmäruokavalioon antoi samaa osviittaa oman veriryhmäni soveltuvuudesta metsästäjäkeräilijä tyyppiseen vähemmän sokeriseen ruokavalioon, niin vakuutuin testaamaan. Niinpä viimeisimmän luennon oheisilta tilavierailuilta mukaani hamustin biisonin jauhelihaa, sydäntä ja maksaa sekä luomuternimaitoa.
Raa'asta kaalista taitoin tortillan, jonka sisään paistoin biisonia ja munaa. Nämä päälystin luomukirnuvoilla ja herbamarella ja nautin viininmaistelutyyppisesti ternimaidon kera (ja oliko siinä joku viskilasikin). Oli päräyttävin ruoka pitkään aikaan ja antoi selvää viestiä, että kroppa on tainnut kaivata jotain eläinkunnallisuuksia. Vastaamalla kehon pyyntöihin syömällä mitä kokee tarvitsevansa saavutetaan helpoiten euforisia olotiloja. Välillä tietty makuelementti voi olla se juttu mikä puuttuu ja mikä tahansa sopivalta maistuva laadukas ruoka aiheuttaa levitoinnin lähentelyä.
Paras natural high aikoihin tuli ternimaidosta valmistamastani huikeasta kefiiri hapatteesta. Suosittelen lukemaan Jaakko Halmetojan viimeisimmän uutiskirjeen huolella saadaksesi lisätietoa kyseisestä valmisteesta ja hapatteista yleensä. Hapatteiden maailmasta tulossa jatkossa varmasti näkökulmia Ossi Kakon hapatuskurssin inspiroimana. Vielä kun saan oluenteon ja villivihanneshapatukset onnistumaan, niin kehtaan jakaa näkemyksiäni aiheista isommin. Tähän mennessä oppimani perusteella osaan kertoa, että ilman perehtymistä suoritettujen kokeiluluontoisten amatöörifermentoitien hajuvaikutukset saattavat aiheuttaa suosion laskua asuinkumppaneiden ja naapuruston keskuudessa. Raaka-ainekustannusten ollessa luokkaa 0-1 euroa kilo, ei sentään hävikistä tarvitse stressailla.
Tyypillisen monimutkaisena kotiruokana tätä naputellessa söin kefiiriä voilla. Hifimmät säädöt säästän duuniin.
p.s. Testattiin taannoin mustikka vs. goji maasto-oloissa.
Goji 1 mustikka 0. Lari lähti inttiin ja otti Gojit messiin.
Helmi löytö melko simppeliin reseptiikkaan aistitasolla.blogspot.com.
Hifistelyä Marialta menejatieda.blogspot.com
Aina luotettava rollit4.blogspot.com
Omat ruokailutottumukseni kääntyivät taas enemmän kypsennettyä ruokaa sisältävään primal suuntaan elettyäni aikani hyvin kasvispainotteisella raakailulinjalla. Tuli fiilis testata eläinkuntaa enemmän hyödyntävää dieettiä kuunneltuani riittävästi Daniel Vitaliksen perusteluja aiheen puolesta oneradionetworkin loistavista ilmaisista haastattelupätkistä. Kun tutustuminen veriryhmäruokavalioon antoi samaa osviittaa oman veriryhmäni soveltuvuudesta metsästäjäkeräilijä tyyppiseen vähemmän sokeriseen ruokavalioon, niin vakuutuin testaamaan. Niinpä viimeisimmän luennon oheisilta tilavierailuilta mukaani hamustin biisonin jauhelihaa, sydäntä ja maksaa sekä luomuternimaitoa.
Raa'asta kaalista taitoin tortillan, jonka sisään paistoin biisonia ja munaa. Nämä päälystin luomukirnuvoilla ja herbamarella ja nautin viininmaistelutyyppisesti ternimaidon kera (ja oliko siinä joku viskilasikin). Oli päräyttävin ruoka pitkään aikaan ja antoi selvää viestiä, että kroppa on tainnut kaivata jotain eläinkunnallisuuksia. Vastaamalla kehon pyyntöihin syömällä mitä kokee tarvitsevansa saavutetaan helpoiten euforisia olotiloja. Välillä tietty makuelementti voi olla se juttu mikä puuttuu ja mikä tahansa sopivalta maistuva laadukas ruoka aiheuttaa levitoinnin lähentelyä.
Paras natural high aikoihin tuli ternimaidosta valmistamastani huikeasta kefiiri hapatteesta. Suosittelen lukemaan Jaakko Halmetojan viimeisimmän uutiskirjeen huolella saadaksesi lisätietoa kyseisestä valmisteesta ja hapatteista yleensä. Hapatteiden maailmasta tulossa jatkossa varmasti näkökulmia Ossi Kakon hapatuskurssin inspiroimana. Vielä kun saan oluenteon ja villivihanneshapatukset onnistumaan, niin kehtaan jakaa näkemyksiäni aiheista isommin. Tähän mennessä oppimani perusteella osaan kertoa, että ilman perehtymistä suoritettujen kokeiluluontoisten amatöörifermentoitien hajuvaikutukset saattavat aiheuttaa suosion laskua asuinkumppaneiden ja naapuruston keskuudessa. Raaka-ainekustannusten ollessa luokkaa 0-1 euroa kilo, ei sentään hävikistä tarvitse stressailla.
Tyypillisen monimutkaisena kotiruokana tätä naputellessa söin kefiiriä voilla. Hifimmät säädöt säästän duuniin.
p.s. Testattiin taannoin mustikka vs. goji maasto-oloissa.
Goji 1 mustikka 0. Lari lähti inttiin ja otti Gojit messiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)