Kaupunkikeräilyä

Syksyn myötä olen ottanut aamurutiinikseni syödä takapihan ruusupuskia tyhjäksi. Ei tarvitse huolehtia marjojen loppumisesta, sillä muut talon asukkaat eivät näytä näihin koskevan.

Miksi sitten syön marjoja keskeltä kaupunkia, vaikka muut ymmärtävät jättää ne rauhaan saasteisuuden vuoksi? En ole käynyt mittaamassa ruusunmarjojeni raskasmetallipitoisuuksia, mutta uskon jäämiä löytyvän. Luultavasti kaikki ruoka tällä planeetalla on rasittunut enemmän tai vähemmän säteilyllä ja saasteilla. Myrkyistä murehtimisen sijaan toteutan omia detoxaus protokolliani ja nautin ympäristöni antimista stressittömin mielin. Asun urbaanissa ympäristössä ja haluan hyödyntää sen tarjoamia mahdollisuuksia, enkä tyytyä vain tuontiruokiin.

Kasvihuonekasvatettua brasiliasta rahdattua hybridiluomubanaania mieluummin syön kaupunkialueelta poimitun villin tai puolivillin kotimaisen marjan. Itse kerätyn tai metsästetyn ruoan syömisestä saatavat terveyshyödyt ulottuvat hieman pelkkien ravintoaineiden vertailun ulkopuolelle. Uskon syömisen olevan ravintoaineiden tutkiskelun lisäksi paljon myös fiilislaji. Itselleni tulee hyvä olo kun kerään ravintoani suoraan luonnosta ja koen pystyväni hyödyntämään elinympäristöäni.

Ystäväni esitteli minulle taannoin äitinsä kauppaamia suomalaisia "punajuuri, parsakaali, appelsiini, mustikka yms..." pillereitä, joista kuulemma saa paljon elinvoimaa. Suosittelin jatkamaan pillereiden parissa, koska ainakin usko tuotteeseen oli sen verran hyvä, että placebohyödyt ovat huipussaan. Lääkinnällisistä vaikutuksistahan suuri osa on placeboa, mikä on pitkään aiheuttanut tutkijoille harmaita hiuksia. Näin tavallisena huipputerveyden tavoittelijana en viitsi murehtia sitä, että ovatko saamani hyödyt placeboa vai jotain muuta. Tykkään siis ottaa placebon puolelleni ja käyttää erilaisia keinoja efektin vahvistamiseen.


Kantokääpä (Fomitopsis pinicola)

Kiinalaisen lääketieteen mukaan maistaminen on olennainen osa yrttilääkintää. Eli nielemällä kapseloidun 17 kasvijauheen kombinaation elimistömme ei tiedä mitä odottaa, ennen kuin vatsahapot saavat kapselin sulatettua. Sen sijaan poimiessa tyrnimarjan satamasta Jyväsjärven rannalta elimistösi alkaa jo puskan nähdessään valmistautua kasvin hyödyntämiseen. Kun poimit, tutkit, haistat ja maistat löytöäsi annat kehollesi signaaleja siitä, että mitä on tulossa. Tyrnimarjoja löytäessäni ajatusketjuni oli suunnilleen seuraava: "Oooh, tyrnimarjapensas(Hippophaë rhamnoides) keskellä kaupunkia ja marjat on säästetty minua varten! Toinen marjaton pensas on selvästi pölyttäjäpensas Rudolf tai Tarmo lajikkeeltaan ja toinen on tyttömäisempi marjova pensas. Koska en ole varautunut keruuvälineistöllä niin syönpäs vain paikalla niin paljon kuin mieleni tekee ja vastaanotan huikeat määrät c-vitamiinia vahvistamaan vastustuskykyäni ja tuomaan auringon energiaa sisälleni syksyn pimeyden keskelle. Poiminpa mukaani vielä muutaman lehden ja keitän niistä illalla teetä juuri keräämieni Fomes fomentariuksen, Fomitopsis pinicolan ja Inonootus obliquus kääpien seurana. Näin hyödynnän tasapainoisesti kasvin eri osia ja saan happamien marjojen lisäksi myös lehtien alkaalisempia mineraaleja ja fenolisia yhdisteitä. Toivottavasti alueen maaperä ei ole kovin saastunutta tai lannoitettua, vaikka c-vitamiini ja terve bakteerikantani huolehtivat kyllä suurimmat ympäristömyrkyt pihalle. Tyrniä ei onneksi karujen rantojen kasvina paljon tarvitsekaan hoitaa tai lannoittaa." Marjoja aikani syötyäni jatkoin kotiin teenkeittoon keskimääräistä noin kolmanneksen virkeämmin liikkein 22 prosenttisesti c-vitamiinin ja polyfenolien ansiosta ja 78 prosenttisesti placebosta hyötyneenä.




Suosittelen vahvistamaan uskoa mielen voimaan katsomalla Areenasta placebohyödyistä tieteellisestä näkökulmasta kertovan dokumentin Mielen salattu voima.

Urbaanien keräilijöiden tueksi on Helsingissä kaupungin antimien hyödyntämistä helpottamaan perustettu satokartta sivusto.
Sivuston ylläpitäjien kommentit kaupunkisaaliin turvallisuudesta:

Moni miettii ilmansaasteiden tai maassa olevien raskasmetallien vaikutusta kaupunkiruoan syömäkelpoisuuteen. Helsingissä on tuhansia palstaviljelijöitä ja siirtolapuutarhureita, jotka nauttivat ilmeisen turvallisesta sadostaan. Ympäristöjärjestö Dodo ry:n kaupunkiviljelijöiden 2009 teettämän tutkimuksen mukaan Pasilan ratapihalla kasvaneet punajuuret olivat täysin syömäkelpoisia.

Intohimonani on oppia hyödyntämään oman ympäristöni tarjoamia mahdollisuuksia parhaani mukaan. Yksiöni alkaa käymään ahtaaksi erilaisten hapatus, kuivaus, idätys, kasvatus ja pakastusprojektien keskellä. Uskon villiruokien keräämisen ja säilömisen opettelun olevan yksi parhaista pitkäaikaissijoituksista tulevaisuuteensa. Valotan strategioitani teeman ympärillä täällä lisää syksyn mittaan, omaan rauhalliseen tahtiini.

Minulta kysellään usein hyviä kohteita hankkia laadukasta lihaa ja muuta puhdasta ruokaa. Suosittelen tutustumaan Löydä Luomusi sivustoon ja vinkkaamaan sen ylläpitäjille hyvistä kohteista kattavan tietopankin aikaansaamiseksi. Suomi se vaan luomuuntuu...